Sivukartta         Painon kehitys        Kaikki arbiterit kaikkina aikoina    Sukutaulu

Didin kolmas pentue 5.11.2007

Kiihkeä lapsuus ohi - ikää 13 viikkoa (Viimeinen yhteiskuva: napsauta tästä)

Toinen rokotus meni huomaamattomasti. Hyvä keino oli lääkärin piikin aikana katsella ikkunasta liikennettä. Käyttökelpoinen jekku! Madotus ja rokotus ovat sinänsä kovia tapahtumia pienen kissan elimistölle. Pidimme vain parin viikon paussin rokotusten välillä, jotta innokkaasti pentuja odottavat kodit saisivat omansa, Pentujen kannalta olisi parempi neljän viikon väli ennen vahvistusrokotusta. Jos olisi mahdollista jättää toinen rokotus uudelle kodille, perhe saisi tutustua omaan eläinlääkäriinsäkin samalla.

Hauska on nähdä pentujen henkinenkin varttuminen. Villikot elävät kellon mukaan. Illalla kymmenen jälkeen ruvetaan touhuamaan ilta-ateriaa ja nukkumaan menoa. Pentue siirtyy keittiöön odottamaan, milloin iso kylpypyyhe hulmahtaa lattialle aterian tarjoamisen merkiksi. Parhaiten ruokarauha säilyy, kun jokaisella on oma lautasensa.

Ruokamaailmaa avarretaan hissukseen, ettei kemiallisten aputoimien stressaama elimistö saisi vielä uudenlaisesta ruoastakin stressiä. Tänään aamu alkoi Kiireisen emännän keitoksella (Anna-Mari Anderssonin ohjeesta muotoiltu seuraavaksi: 70 g voita, 2,4 kg broilerin fileesuikaleita, 2 seitipakettia ja kourallinen kaurahiutaleita). Jälkiruoaksi pisteltiin keitettyä broileria (päivässä pennut syövät yhden kokonaisen broilerin) ja seitiä. Kana- tai pentu-Almokin kelpasi. Juustonmurujakin maisteltiin. Samoilla eväillä jatketaan.

Yksilöllisiä eroja alkaa olla: Calypso lipaisee mielellään emon lautaselta kana-Shebaa, Corleonelle tulee mieleen maistella isojen kissojen Rafaelon kiusausta. Raakaan lihaan ruvetaan kohta tutustumaan. Munainen kanahyve laventaa makujen maailmaa - onhan raaka keltuainen aitoa raakaruokaa ja todellinen terve3yspommi. Näin jatketaan maltillisesti.  Pari kolme pennuista ottaa joskus suuhunsa emon RC Babycat -raksuja. Pennuista taitaa tulla ruokatavoiltaan hiukan tavallista luomumpia, mutta onneksi jokainen kuitenkin syö myös jotakin teollista ruokaa.

Tämä pentue on suunnaton oppimistapahtuma kasvattajalle. Suuri pentue tarjoaa paljon tarkkailtavaa, ihmettelemistä ja ihailtavaa.
"Tuli sentään yksi oikeanvärinen lapsi", tuumii Didi. Keittiön pöytä elämänkaarensa parhaassa käytössä. Uusin ihastus on ihan oikea luola. Santtu piirsi Celestesta kuvan.

12. viikko täyttynyt

Pennut olisivat henkisesti jo valmiita lähtemään uusiin koteihinsa, mutta toinen rokotus on vielä tulossa. Isojen kissojen malli tekee pennuista pikkuvanhoja. Kaikessa seurataan vanhoja kissoja. Lauma myös houkuttelee riehaantumaan, ja mikäpä onkaan sen hauskempaa katsottavaa.

 

Madotus ja rokotus hillitsevät kasvua, kun elimistön on käsiteltävä vieraat aineet. Erikoisinta on, että Didi-emo on sitä mieltä, että seitsikko on Ellin. Elli kyllä hoitaa, hoivaa ja imettääkin taukoamatta. Didi ottaa selvästi lomaa äitiydestä. Loma loppuu kuitenkin heti, kun se epäilee, että jokin uhkaa pentuja. 

 
Calypso Celeste
Chamomilla Cocette Constantine
Corleone Camelita

Vahvat pennut 11-viikkoisia

Aiemmin alin luovutusikä oli 10 viikkoa. Silloin aina katsoimme, että painoa piti olla yli kilon. Tämäkin pentue olisi ollut silotä kantilta valmis lähtemään.

Ensimmäinen rokotus oli 74 päivän iässä. Pennut saivat Thujansa ja myös Aconitumia. Rokotuspäivänä uni maittoi, mutta seuraavana oli jo täysi rieha päällä.

Pentutarkastuksessa eläinlääkäri totesi, että suuri pentue on todella vahva. Ehkäpä laaja sukutaulu ja huipputerve emo ovat auttaneet osittain asiaa. Kukaan ei ole ollut päivääkään sairaana sen kummemmin pennuista kuin vanhemmista kissoista.

Pennut alkavat saada persoonallisia piirteitä. Camelita on suurin metsästäjä - "saalis" suussa murinalla jäykistää muun kissakansan. Osaa myös tuoda lelun heitettäväksi. Celeste on aina varma hurmausvoimastaan. Chamomilla on älykkö - katsoo TV:tä ja lintuja ikkunasta. Calypso ja Cocette kehittyvät henkisesti samaa tahtia. Constantine on hyvin seurallinen - kimeä ääni kuuluttaa pian, jos ei huomata. Corleonessa alkaa olla jo isännän elkeitä.

10-viikkoisia isoja kissoja

Hurja painonnousu on sotkeutunut madotuksen jälkimaininkeihin. Ruoka maittaa, liikunnasta ei tingitä ja isoiksi kasvavien kissojen raamit rakentuvat.

Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Yhtä hyvin voi sanoa, että joukossa kekseliäisyys kaksinkertaistuu. Ei oikein tiedä, miten joukkoa varjelisi. Monta kertaa päivässä on otettava luku.

Elli-sisko on päässyt niin pitkälle, että on kehitellyt  maidon siskopuolilleen. Manta ottaa lempeän hoitajan roolin, kun on vieraita käymässä. Silmänpalvojia näkyy löytyvän kissoistakin.

Kuluneella viikolla on alkanut Calcium phosphoricum -kuuri. Pennut saavat siitä lisäpotkua vahvojen luiden rakentumiseen.
Eläinlääkärintarkastus ja ensimmäinen rokotus ovat onnellisesti takana.

Ikkunalauta on hyvä paikka leikkiä, katsella ja levätä.

Elli on edelleen pentujen ykköshoitaja. Niinpä emo sai rauhassa pitää juoksuviikkonsa ilman sen suurempia perhehuolia.

 Ollaan jo yhdeksänviikkoisia

Tuttuja piirteitä paljastuu pennuista. Emo Didi on hyppymestari, ja pennutkin tuolin kautta pöydälle ja sitten suoraan lattialle. Pentujen uskomattoman positiivinen mielenlaatu vie siihen, että olohuoneessa riehutaan kuin viimeistä päivää, mutta mieluisaa on sitten muina miehinä vetäytyä keittiöön nukkumaan ja kasvamaan.

Laaja-alaisella Axilurilla madotus on takanapäin. Se ei estänyt kasvua, syömistä eikä riehumista. 

Pennut tietävät, että kun suuri pellavapyyhe levitetään lattialle, on syönnin aika. Constantinessa taitaa olla eniten vanhaa Raffun perimää: ruoka tänne ja heti! Hauska on havaita vanhojen kissojemme ilmeitä ja eleitä, vaikka pentujen sukutaulu on todellinen sekoitus.

 

Päiväunet maistuvat parhailta keittiön pöydällä. Tyyliä täytyy olla!

Elinvoimaiset pennut 8-viikkoisia

Huima fyysinen ja psyykkinen kehitys jatkuu. On hauska katsoa, miten seitsemän pentua lentävät "pururadallaan". Meiltä on lähtenyt pentueita, jotka eivät ole millään koskeneet mihinkään valmisruokiin. Nämä ovat ennakkoluulottomia. Kuitenkin Munainen kanahyve on listan ykkönen.

 Emo haluaisi kiihkeästi lisää yhtä ihania lapsia (suomeksi: kehitellyt hirveän juoksun). Onneksi pentujen sisarpuoli Elli on kehittynyt täydelliseksi emon sijaiseksi - huolto toimii joka lähtöön. Muutkin kissamme ovat hyväksyneet pennut tai jopa niihin ihastuneet. Manta on vähän sähistellyt pitkään, mutta kun on ollut vieraita, Mantan on täytynyt osoittaa, miten hyvä emo hän on. Täydellinen silmänpalvoja menee pentujen kanssa nukkumaan ja nuolee niitä.
Chamomilla Corleone Cocette
Celeste Calypso Constantine
Camelita Kolme erisävyistä lilaa. Celeste oli alkuun vitivalkoinen. Tumma lila Camelita oli alkuun varma suklaa, sitten mielestämme sininen. Corleone sai nopeimmin värinsä.

Seitsemän viikkoa täyttyi

Pennut ovat äärettömän aktiivisia Ne ovat todella huolehtineet niin syömisestä kuin liikunnastakin. 

Sukutaulun kirjavuus tuottaa varsin monenlaista ulkonäköä. Ruskea tyttö Chamomilla vaikuttaa eniten perinteiseltä burmalta. Chamomilla ja samaten Camelita tuovat mieleen omia vanhoja burmia. Varsin erikoinen vaalea lila Celeste on kuin burma toiselta planeetalta. Ääretön luottavaisuus on sen tavaramerkki. Pojat Corleone ja Constantine ovat jämeriä miehenalkuja. Suklaat Cocette ja Calypso kehittyvät yhä kuin kaksi marjaa.
Emon häntä kovilla Kummallista ruokaa ihmisillä

Kuusi viikkoa mittarissa

On ollut hauska seurata ison vahvan pentueen kehitystä. Kissanalut ovat tähän mennessä välttäneet kaikki karikot. Värit kehittyvät hitaasti, mutta vahvistuvat lähiviikkoina.

Kissan luonne pulpahtelee esiin, kun joukkokunta sai kiipeilykolmion. Iso Oskukin sai Chamomillalta korvatillikan.

Seitsikko lähettää terkut kaikille Suomen pennuille: "Pitäkää puolenne! Vaatikaa joululautaselle Munaista kanahyvettä!"

Munainen kanahyve

1 keitetty silakka
suuri kourallinen keitettyä broileria
5 minuutin muna
1 rkl kaurapuuroa
voinokare

Sotketaan ihanaksi sörsöksi. Sitten syömään kilpaa!

 

 

 
Cocette Calypso
Chamomilla Camelita
Constantine Celeste

Corleone

 Identtiset Cocette ja Calypso

Viisiviikkoisten maailma

Heti uuden viikon alettua pennut tutustuivat innokkaasti kiinteään ruokaan, mutta edelleenkin oli myös emon maito arvossaan. Pienin, Celeste, murisi hirmuisesti ruokalautasen ääressä ja löi nyrkin pöytään: "Tämä on vain minun!" Yleensä näin määrätietoisia ollaan vasta paria viikkoa myöhemmin.

Kasvuvauhti on ollut oikein hyvä. Pennut ottavat takaisin ensimmäisten viikkojen niukkuutta. Myös liikunta sujuu erinomaisesti. Pentuetta leimaavat kiltteys ja äänettömyys. Ovat kai tyytyväisiä palvelun tasoon. Painileikit on keksitty.

Emo haluaa saalistamalla osallistua pentujen ruokintaan. Näytteeksi se tappaa leluhiiriä hurjin menoin ja huutaa sitten pentuja riistan ääreen. Pennutkin hiukan jo saalistavat leikkihiiriä ja vähän menestyksekkäämmin isojen kissojen häntiä.

 

Neliviikkoisten maailma

Kuluneen viikon aikana pennut ovat kehittyneet huimasti. Retkeilyreitit kulkevat keittiön päästä päähän, ja emon häntäkin huomattiin mukavaksi leluksi.

Erikoista on, ettei ole ollut pienintäkään häiriötä. Onhan kyseessä suuri pentue. Emoa on pitkälti kiittäminen vahvasta terveydestä - rouva on 4,5-vuotias eikä ole kertaakaan sairastanut. Hammasrivi loistaa valkeana kuin Pepsodent-mainoksessa, eikä hammaskiveä ole tarvinnut poistaa kertaakaan. Isukkia on kiittäminen sen suuresta osuudesta - geenit ovat yllättäviä, miten ne loksahtavat paikoilleen.

Hauska vertailla, kun Didillä on ollut kolme pentuetta. Ensimmäisessä pentueessa väkivahvat pojat terrorisoivat ja toisen pentueen tytöillä taas oli kovin naisellinen maailma - hienostuneita heitukoita. Nämä kolmannet pennut ovat kuin pula-ajan nokkeliksi ja taitaviksi kehittyneet lapset. Seitsikko sai aina pitää kiirettä, että pääsi valloittamaan kuudesta nisästä omansa. Pennut arvostivat luomumaitoa niin paljon, että muu ruoka alkoi kelvata vasta viikon lopulla.

Celeste

Chamomilla

Calypso

Constantine

Camelita

Cocette

Corleone

Kolmas viikko nopean kehityksen aikaa

Vähitellen on selvinnyt, mikä strategia pennuilla on syömäpuuhissa. Normaalisti 85 % pennuista valitsee oman nisän ja juo maitoa vain siitä. Nämä pennut kuitenkin tarraavat heti vapaana olevaan nisään yhtään aikailematta. Jonkinlaisen vuorottelusysteeminkin ne ovat kehitelleet, jotta kuusi nisää riittää sopuisasti seitsemän pennun ravitsemiseen. Tuttimaito on hiukan kelvannut vasta parina viime päivänä.

 Ihmetyksellämme ei ole rajoja, kun seuraamme, miten paljon ja kuinka usein emo syö, jotta se pystyy ravitsemaan suuren laumansa. Pentujen paino on lisääntynyt keskimäärin 79 g viikossa. Voimme olla aivan tyytyväisiä, sillä 85 g:n viikkovauhtia pidetään aivan hyvänä normaalikokoisessakin pentueessa.

Tappelunnujakoita syntyy varsin vähän, eikä raapasteita ole. Kynsiä on hiukan varovasti leikattu. Didin ensimmäisen pesueessa oli neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Kolmen vahvan pojan terrorisoinnilla ei 

 ollut mitään rajoja. Lisäruokinta pelasti silloin tilanteen. Toisella kerralla oli neljä maailman kilteintä tyttöä. Tyttöenergia on tuonut rauhaa tähän suureen kolmanteen pesueeseenkin.

Kiltteyden lisäksi huomattava piirre on liikunnallisuus. Jo alle kolmeviikkoiset vaelsivat keittiön lattialla tutkimassa maailman ihmeitä. Ravinnon saannin vaikeus on lisännyt fyysisiä voimia, eikä rasvasoluja ole päässyt kehittymään menonhurman estämiseen.

Calypso

Camelita

Celeste

Chamomilla

Cocette

Constantine

Corleone Ikää kolme viikkoa

Kyllä jo odotettiinkin

Vasta kolmas nuori uros osasi ja halusi saada pentuja Didin kanssa. Häitä vietettiin itse asiassa vain yhden vuorokauden aikana. Didin pissan haju Muupa-sulhon nenässä sai hetkessä kaikki taidot puhkeamaan. Viisi valvottua astumista - tuloksena seitsemän pentua.

Synnytys Didin tapaan

Maitoa oli jo neljä päivää ennen synnytystä. Didi on pikasynnyttäjä, joten varmuuden vuoksi piti muutama yökin ennalta valvoa. Nytkin neljä ensimmäistä pentua syntyivät 22 minuutissa. Kaikki seitsemän olivat syntyneet vähän yli kahdessa tunnissa.

Didin ihme

Emo painoi 3,4  kg ennen odotusta, painonlisäys 1,3 kg ja nyt pentujen ollessa kaksiviikkoisia 3,7 kg.

Didin kanssa eläminen on suuri oppikokemus. Sen kolme pentuetta eri urosten kanssa ovat opettaneet valtavasti.

Syömisellä ei ole tätä nykyä mitään määrää: kosteita ruokia 12 kertaa vuorokaudessa ja lisäksi välipaloin suureen nälkään penturaksu silloin tällöin. Kauppansa tekevät pentu-Spesific, kana-Sheba, Almot, Kiireisen emännän keitos (siinä oikeaa voita!), keitetty kala, suolasta huuhdotut katkaravut, joskus kinkunsuikaleet. Mukana tietysti Pirskatit, omega 3 ja tarvittavat homeopaattiset aineet.

Lähes samanlaista oli syöminen odotuksen viimeisellä kolmanneksellakin.

 

Näin selvitään

Iso pesue hämmensi: miten ruokinta sujuu? Erikoista on, ettei pentujen paino laskenut lainkaan parin ensimmäisen vuorokauden aikana (mikä on varsin tavallista). Syynä oli juuri se, että maitoa oli valmiina jo ennen synnytystä. Pennut eivät halua lisämaitoa. Varmaan pian alkaa kiinteä ravinto kiinnostaa. Emolla on kova urakka ruokkia seitsemän pentua kuudesta nisästä. Kasvu on hidasta mutta varmaa. Aiemmin meillä on ollut kaksi kahdeksikkoakin, mutta niille maittoi lisäruokinta koko ajan.

Pennut ovat olleet hyvin terveitä ja elinvoimaisia. Silmät avautuivat viikon iässä. Kolmen pennun pienet silmärääppeet lähtivät Allium cepalla ja pyyhkäisyllä (pyyhkäisyvedessä keitettyä vettä ja merisuolarae).

Tarmokas kävely jo sujuu. Runsaan viikon päästä saattaa alkaa kasvupyrähdys, kun ruokamaailma avautuu. Sitä ennen tarjotaan keinomaitoa siltä varalta, että se kuitenkin kiinnostaisi. Eipä näy kiinnostavan.

Pennut ja emo taitavat ymmärtää tri Doroszin opit. Yliruokitut pennut kasvattavat tarpeettomia rasvasoluja häiritsemään koko kissan myöhempääkin elämää.

Pienimmän selviämisstrategia: Celeste syö alanisää ja pitää siitä varmasti kiinni. Isommat saavat rauhassa hyppiä päällä eikä nisä heltiä. Pennut voi helposti tunnistaa mustasta kynsilakkamerkistä (Celeste on OT = oikea taka).