Narsku siirtyi kissojen taivaaseen 18 vuotta 5 kuukautta ja 8 päivää vanhana. Narskun aistit toimivat loppuun saakka erinomaisesti, karva kiilsi ja askel nousi kerkeästi. Lihakset pysyivät kunnossa koko ajan. Tuntui äärettömän pahalta lähettää ystävä toiseen maailmaan.

Vatsa toimi aina siihen saakka mallikelpoisesti, kun Narsku sai kevyen narkoosin 17½-vuotiaana. Vatsa kuntoutui, mutta lopullinen ongelma tuli, kun puolta vuotta myöhemmin kevyessä narkoosissa jouduttiin uudelleen poistamaan hammaskiveä. Tarkat hoitomuistiinpanot suuresti hyödyttivät tilannetta arvioitaessa.

Narsku oli sairaudessaan meille suuri opettaja

Onneksi otatimme ennen nukutusta röntgenkuvan. Narskulle oli kehittynyt megakolon eli laajentunut paksusuoli. Sitten etsittiin tietoa, mikä tuommoinen megakolon oikein on. Saimme selville, että se on pikemminkin urosten sairaus. Syy on usein tuntematon eli idiopaattinen. Se voi puhjeta jo kuuden vuoden iässä. Avuksi usein tulee leikkaus. Sama vaiva on uroskoirilla.

Nämä asiat eivät vielä valaisseet Narskun tilannetta, vaan tiedon etsintä jatkui. Amerikkalaisista kirjoitelmista paljastui, että yksi megakolonin aiheuttaja on narkoosi, mutta myös diabetes. Ihmiset valmistellaan nukutuksiin huolellisesti, tutkitaan vatsan toiminta, mutta kissat ovat sananmukaisesti Herran huomassa. Aivan rutiininomaisesti pitäisi selvittää ennen narkoosia, onko kissan vatsa kunnossa ja tarvitseeko se hoitotoimia, olkoon kissa minkä ikäinen tahansa.

Narsku sai laktuloosia (myöhään tulleen ymmärryksen mukaan - olisi pitänyt antaa päivittäin). Ripaus kaurapuuroa Nutri-Plus gelin kanssa oli päivittäin ohjelmassa. Erinomaisesti auttoi pitkiä aikoja rohtoratamo eli psyllium-rouhe (teelusikankärjellinen 20 ml:aan vettä). Luonnollisesti liikunta ja hieroskelu virkistivät.

Lisäksi vatsaa löysentävät maksa, maito, ruokaöljy, voi ja raaka liha. Diabeetikolle ei kuitenkaan voinut antaa rasvoja. Vettä on oltava runsaasti, jos lisää leseitä ruokaan. Vatsan toimiminen on niin kissalle kuin omistajalle itselleenkin elämän ja kuoleman kysymys.

*

Narsku sairastui ensimmäistä kertaa elämässään, kun se sai yli 16-vuotiaana diabeteksen. Maksa ja munuaiset olivat kunnossa, eikä virtsassa koskaan esiintynyt valkuaista. Sairastumisen syy oli yksiselitteinen: lihavuus aiheutti taudin. Tiedämme hyvin, että jos lihotamme kissamme, emme enää koskaan pysty hoitamaan diabeetikkoa. Se on täysipäiväistä omaishoitajan työtä. Oppi on mennyt hukkaan, jos päästämme kissamme lihomaan.

*

Räjähdyksenomaisesti Narskun tilanne parani, kun amerikkalaisten lääkäreiden ravitsemustietous tuli meillä eläväksi elämäksi. Diabeetikon ruokaa ovat kevyet proteiinit. Itse asiassa kissan tulisi syödä koko elämänsä ajan hiireen verrattavia kevyitä proteiineja ja rasvaakin vain hiiren rasvan verran. Löysimme sopivat Almo-tuotteet (75 % lihaa, kalaa ja juustoa, 1 % riisiä ja 24 % keitinvettä). Omatekoinen ruoka keitetystä broilerista, katkaravuista, simpukoista ja broilerin keitinliemestä toi vaihtelua, samaten päivittäin 5 ml kanamunankeltuaista.

Pienet ruoka-annokset 6-7 kertaa päivässä tuottivat tulosta: paino laski vähitellen (n. 50 g/viikko). Kuolinhetkellä Narsku painoi sopivasti 5,4 kg. Vuorokauden Lantus-insuliinin määrä putosi 6 yksiköstä alle yhteen. Tulokset olivat erinomaiset, mutta aika loppui.

On uskomatonta, miten vähän teollistuneessa maailmassa tiedetään kissan ravitsemuksesta. Sairaallekin kissalle tarjotaan kasviperäistä ruokaa, jota se ei terveenäkään pysty käyttämään hyväkseen. Kissalta puuttuu hiilihydraattien käsittelemiseen tarvittava amylaasientsyymi. Lyhyt "ärhäkkä" ruoansulatusjärjestelmä käsittelemään tehokkaasti proteiinit ja rasvan. Diabetes-raksut pariin kertaan kokeiltuina aiheuttivat uskomattoman juomis- ja pissaamisreaktion. Ne ovatkin amerikkalaisen lääkärin näkemyksen mukaan sanamukaisesti bensiiniä tulipaloon.

*

Päivittäin 3 Pirskatti-tablettia, Bioteekin kalaöljykapseli ja nivelille Seraquin-tabletti tai ½ MSM-kapselia auttoivat pysymään kunnossa. Homeopaattisia aineita oli tukihoitona.

*

Muistot kultaavat pitkän yhteisen taipaleen. Narsku oli aina oma itsensä – pohjattoman itsetietoinen herra. Taukoamattomalla kehräyksellä päivää ennen lähdön päivää Narsku lohdutti itseään ja meitä muita. Matka oli tullut täyteen.