Etusivulle Kissamme Mirjam Kaikki Arbiter-lapset

ON PIENI PALA SUOMALAISTA KISSAHISTORIAA

Yli neljännesvuosisata burmien matkassa

Ensimmäisen burmamme hankimme kesällä 1980, ja ensimmäinen pentueemme syntyi 14.6.1981. Minkä oli tarkoitus jäädä episodiksi, siitä tulikin pysyvä tila.

Kissa- ja burmatietous puuttui. Olimme kerran pyörähtäneet kissanäyttelyssä ja ihmetelleet, että on kaikenlaista touhua. Burmia oli Suomessa rekisteröity kaikkiaan satakunta, joten burmankin parhaiten löysi Isosta tietosanakirjasta.

Myynnissä oli vain yksi burma - ruskeakilpikonna Brunette Surprise, Tarja ja Anneli Parton kasvatti. Surprisen sulhasen Wildshadow Red Firekissin kasvattaja ja Koshimba-isän omistaja Viljo Honkonen kertoili, miten hieno tyttö oli. Olimme pudottaa silmämme, kun näimme Sisin alias Surprisen ensimmäistä kertaa. Ajattelimme, että meitä on pahasti huiputettu, mutta eihän kissan ostossa putoa muuta kuin luudan päältä lattialle. Jyväskylässä ystävämme kyselivät, mitä rotua koiramme on...

Yllätysten sarja jatkui: Sisi rupesi juoksemaan alle viisikuisena. Maalla kissat juoksevat huomaamatta ja hankkivat jälkikasvunsa. Niinpä ajattelimme, että meille on myyty hullu kissa. Jostakin kirjasta löysimme juoksun tuntomerkit ja rauhoituimme.

E-pillereiden asemesta raahasimme patjan (jolla nukuimmekin vuorotellen) eteiseen ulko-oven eteen, ettei Sisi koko yötä olisi roikkunut oven kahvassa. Esko keksi, että ehkäisyä oli myös pieni vesisuihku - kuivatteluun meni pari tuntia, ja sen aikaa oli hiljaista. Ylivertainen keksintö oli pistää pyykkipoika niskaan, ja taas Sisi oli onnellinen silmät sirrissä muutaman yön hetken.

Yllätysten yllätys oli Surokin suuri syysnäyttely, jossa Sisistä tuli paras lyhytkarvanuori. Siamilaiset olivat silloin vielä samassa kategoriassa, neloskategoria on keksitty vasta myöhemmin. Olimme ajatelleet, että kyllä varmasti kaikki nauravat, kun me tuollaisen kissan kanssa matkustamme halki syksyisen mustan Suomen. Kasvattajat ja Viljo Honkonen olivat suureksi ihmeeksemme kuitenkin puhuneet totta kehuessaan pentua.

Emme olleet ajatelleet ensimmäistäkään kertaa kasvatusta. Tuomari Lorna Thomas Australiasta keksi Sisin velipuolen Wildshadow Red Firekissin (= Vallu) sulhaseksi. Hän piti itsestään selvänä, että kasvattaisimme niin hienolla naaraalla. Mikäs siinä auttoi!

Yli 25 vuotta kasvatusta

Sisin ja Vallun ensikohtaamisessa oli suurta dramatiikkaa: hyväuskoisena Vallun omistaja Jaana Laine laski Vallun irti ja me toimme morsiamen. Vanhapoika Vallu aikoi tappaa morsionsa, karvat pöllysivät ja Jaana syöksyi henkensä uhalla avuksi. Sisi tunki itsensä verhotangon kiskojen väliin. Ihme että saimme neidon revityksi alas rukkaset käsissä. Kolmantena päivänä syntyi yhteisymmärrys ja jälkikasvu sai alkunsa. Ensimmäinen Arbiter-pentue 44 pentueesta syntyi 14.6.1981.

Sisin ja Vallun virallinen hääkuva. Tapaus osoittaa, että rakkaus lopulta voittaa järjestetyssäkin liitossa.

Ylpeänä pitkin kesää esittelimme suurta harvinaisuutta - burmapesuetta. Toista sataa katsojaa kävi ympäri maata ihailemassa pentuja. Kuitenkaan ei kenelläkään ollut mitään ostohaluja! Tosin punainen raitatyttö Regina oli varattu Ruotsiin.

Seuraavat tilastotiedot kertovat 24 vuoden kasvatuksesta:

ARBITER-kasvatus

Pentueita 45 keskiarvo 4,24  pentua/pentue
Pentuja 191
Siitosnaaraita 11  
Naarasta kohti 17,4 pentua ja 4,1 pentuetta
Arbiter-pentujen luettelo tässä

Eri urosten käyttö

EC Daidalos Fenella, DM (BUR g) 10 pentuetta   8 urosta   58 pentua
CH Tintomara's Nike, DM (BUR n)   7 pentuetta   7 urosta   26 pentua
EP & EC Arbiter Colorosa Rara, DM (BUR a)   6 pentuetta   4 urosta   26 pentua
IP & EC Arbiter Mimula, DM (BUR g)   5 pentuetta   3 urosta   15 pentua
EP & EC Arbiter Saga Sapiens, DM (BUR n)   4 pentuetta   4 urosta   19 pentua
EP & EC Bjelke's Yang (BUR h)   4 pentuetta   4 urosta   14 pentua
IP & GIC Tintomara's Divina (BUR a)   3 pentuetta   2 urosta     8 pentua
CH Brunette Surprise (BUR f)   2 pentuetta   1 uros     7 pentua
EP & CH Tintomara's Nicolina, DM (BUR b)   1 pentue   1 uros     5 pentua
PR & CH Arbiter Ornamenta (BUR h)   1 pentue   1 uros     3 pentua
GIC Bjelke's Danish Delight (BUR n)   2 pentuetta   2 urosta     10 pentua
yhteensä 45 pentuetta 37 urosta 191 pentua

Kasvatuksessamme on ollut tärkeää eri urosten käyttö. Meistä ei näet ole ollut emojen kierrättäjiksi. Sama uros on voinut olla useammalla kuin yhdellä naaraalla.

Emomme ovat yleensä olleet malliemoja, synnyttäneet pentunsa hyvin ja hoitaneet ne kunnollisesti. Kuitenkin on kahdeksassa tapauksessa synnytys päätynyt keisarileikkaukseen. Yleensä syynä on ollut pennun virheasento ylisuuressa pentueessa (paras pentuekoko 4 - 5). Kerran on aiheuttanut keisarileikkauksen yhden ainoan pennun synnyttäminen. Liian pienissä pentueissa ei taas erity hormoneja tarpeeksi.

Vain paria emoamme voi pitää huonoina synnyttäjinä. Fenella puolestaan oli aivan huikea emo - pulautettuaan kahdeksan pentua maailmaan rouva lähti kävelemään ja tutkimaan, mitä tuli tehdyksi.

Tärkeintä on ollut saada hyvä, huolehtiva koti jokaiselle pennulle koko sen elämän ajaksi, ja näyttelytoiminta on todella ollut vain ?lieveilmiö". Kasvattajaa kuitenkin ilahduttaa, että Arbiter-burma on 32 kertaa saanut Eurooppa-tittelin. Monia Arbiter-burmia on ollut menestyksellisesti myös kasvatuksessa.

Tässä kuvassa on historian siipien havinaa: Viljo Honkonen arvostelee Raffua ja assistenttina on Jarmo Räihä, josta myöhemmin tuli arvostettu kissatuomari. Kaikki sujuu hyvin ja toinen CACIB tuli, vaikka kuvasta voi saada sen vaikutelman, että Raffun ja Viljon välillä on menossa henkien taistelu. Viljo kirjoitti: "Äänekäs, uljas uros, joka ei pitänyt tuomarista." Menossa on maaliskuu 1983.

Arbiter-kissalan menestyminen

Kissakohtainen suurin menestys on ollut EC Daidalos Pirmin Jr, DM:n kaksinkertainen Pohjolan-mestaruus (1986, 1987). Voitto oli totaalinen, sillä kaikenkarvaiset, leikatut ja leikkaamattomat kissat kilpailivat keskenään. Rajapyykkejä ovat myös SRK:n vuoden kissat. Varsin huomattava on Pirminin alias Daidun nelinkertainen vuodenkissavoitto. EC Daidalos Fenella, DM oli 1992 sekä vuoden siitosnaaras että veteraani. Fenellan ja EP Arbiter BA h.c. Alumiinikuun poika EC Arbiter Narcissus, DM oli 1996 vuoden veteraani. Samaan joukkoon asettuu vuoden 2000 SRK:n kastraatti GIP & EC Bjelke=s Yang. Vuoden 2001 siitosnaaras on CH Tintomara's Nike, DM.

Muistoisin on kasvattajana saatu voitto: v. 1989 ja 1990 SRK:n (Kissaliiton) vuoden kasvattaja oli Arbiter. Arbiter on ollut lukuisia kertoja vuoden burmakasvattaja ja myös paras lyhytkarvakasvattaja samoin kuin burmamme vuoden burmia. Menestyksen tekee huikeammaksi se, että valittiin ainoastaan yksi vuoden kissa ja vuoden kasvattaja. Vain Yangin aikana oli vuoden kissa kaikista karvanmitoista erikseen. Tätä nykyäänhän on vuoden kissojen ja vuoden kasvattajien määrä nelinkertaistunut.

Kasvattaminen - kovin vaikeaa

Kissa on ollut jokseenkin tuntematon aina viime vuosikymmenelle saakka: enemmän on oltu kiinnostuneita hyötyeläimistä. Kissan on sanottu olevan terve, niin kuin (Luojan kiitos) usein onkin, mutta se nyt ei kuitenkaan ole koko totuus.

Geenitutkimuksen sanotaan olevan vasta alullaan, mutta kuitenkin on pursunut tietoja geeneistä lähinnä viime vuosisadan loppupuolella. Meissä itsekussakin on lukuisia virheellisiä, jopa tappavia geenejä. Miksi sitten kissassa ei olisi virhegeenejä?

Jokaisessa rodussa on omat heikkoutensa, vaikka monta kertaa kuulee väitettävän, että se ja se rotu on aivan terve. Kupla kuitenkin puhkeaa ennemmin tai myöhemmin. Myös kissojen yksilökohtaisessa terveydessä on suuria eroja. Tietysti on syytä jokaisen miettiä, mistä terveys koostuu ja miten sitä voi vaalia ja edistää, mikä on ihmisen osuus.

Lempirotumme burma on sangen haavoittuvainen. Syytä on etsittävä burman synnystä. Geenikanta kapeutui rotua harvojen yksilöiden varassa luotaessa. Burma on ensimmäinen ihmisen kehittelemä rotu. Päivä päivältä saamme kuulla eri aloilta, mitä ihminen on saavuttanut luontoa ohjaillessaan, eikä kuultu juuri rohkaise.

Englannissa monet burman kasvattajat ovat tuskastuneet kohtaamiinsa ongelmiin. Amerikkalaisen modernin burman syndrooma on tuttu: suuri osa pennuista syntyy kallovammaisina. Kuitenkin niitä kasvatetaan edelleen.

Lattarintaisuus (flat chest) on näkemyksemme mukaan vähentynyt, vaikka kymmenkunta vuotta sitten arvioitiin, että 80 % burmista kantaa lattarintageeniä. Häntäknikkiä esiintyy jokseenkin paljon. Tuntuu kuin se olisi lisääntynyt vuosien myötä. Knikkiä ei ehkä pidetä vikana ollenkaan vaan pikemminkin kauneusvirheenä. Kuitenkin luustohäiriöt ovat vakavasti otettavia: ongelmia saattaa esiintyä silloin myös selkärangassa, kallossa, hampaissa, polvi- ja lonkkanivelissä, lantion päällä... Periytymissysteemeistä ei tiedetä. Kannattaa miettiä, pistääkö kasvatukseen peräkkäin kahta tai useampaa häntävikaista.

Vakavia häiriöitä tätä nykyä ovat resessiivisesti periytyvä hypokalemia (lihasheikotustauti) ja myös harvinaisempi dominoivasti periytyvä kutaaninen astenia (sidekudosheikkous). Kun ensimmäisiä kertoja törmäsi tauteihin, oli kuin olisi ollut jatkuvasti kylmässä suihkussa. Geeneistä ja näistä taudeista ei silloin ollut mitään tietoa, vaan niitä ihmeteltiin ja pidettiin mahdottomuuksina.

Nyt on tietoa. Geenit ovat armottomia, ja ne on otettava vakavasti. Matkaa ensimmäisen burman Wong Maun geenistöön on vain kivenheiton verran. Pään pensaaseen pistäminen ei auta; vain määrätietoinen yhteistyö ihastuttavan rodun puolesta vie eteenpäin, jotta säilytämme persoonalliset burmat.

Erittäin hyvä on ollut, että burmakodeissa ei ole yleensä liian monta kissaa. Näin vältytään tarpeettomilta viruksilta ja sairauksilta. Kuitenkin on niin, että kun kauan kasvattaa, törmää kaikkeen mahdolliseen. Se on elämän laki. Kannattaa vähän jarrutella silloinkin, kun menee lujaa, ettei törmää liian rajusti.

Suuri elämänlisä on ollut kasvattaminen. Se on ollut rakas, ajoittain raskas harrastus. Kotimme yhdeksän burmaa ovat elämämme suola ja sokeri. Kahdeksan burmaa, toinen toistaan suurempia burmapersoonia, nukkuu nurmen alla. Rakkaat muistot säilyvät mielessämme.

ARBITER - Mirjam ja Esko Numminen
Tikanmetsätie 18
40520  JYVÄSKYLÄ

sähköposti