Oliko ennen kaikki paremmin kuin nyt?

Ehkä oli, ehkä ei. Sen nyt ainakin voi sanoa, että ennen näyttelyjä järjestävät yhdistykset palvelivat kissanomistajia hyvin. Remontin jälkiä siivotessa löytyi pino tuomarikertomuksia. Maksamalla pikkuisen lisää sai muinoin näyttelyn jälkeen tuomarikertomuksen, jossa oli käännettynä kaikkien kissojen arvostelusetelien tekstit. Huikea saavutus (eikä yksin tuomarien käsialojen takia).

Ennen järjestäjä toi arvostelusetelit ja ruusukkeet häkkiin saakka kaikkien nähtäväksi. Nykyään kissanomistajat hakevat jostakin arvostelulaput ja parhaansa mukaan piilottelevat niitä.

Ennen assistentti haki kissan häkistä arvosteluun ja toi takaisinkin. Nyt saa korvat hörössä seurata tapahtumia ja arvailla, onko arvostelu pian tulossa vai menikö se jo.

Ennen arvosteluhäkeissä oli numerolaput paikoillaan. Nyt usein omistaja saa pistää kissansa minne haluaa.

Ennen näyttelyissä oli paljon yleisöä. Nyt ei yleensä ole. Mihinpä yleisöä tarvittaisiinkaan, ja mitäpä se kaiken sekavuuden keskellä tekisikään!

Ennen pisteet laskettiin manuaalisesti. Kaikki meni silti yleensä oikein ja nopeasti. Tässä on kuva SUROKin näyttelyn tuloslaskennasta. Todellista naisenergiaa!

Ennen tuomarit arvostelivat kissat. Nykyään he vain pääasiassa viihdyttävät itseään.

Ennen näyttelyn parhaita kissoja oli yksi. Nyt BIS-kissoja on parikymmentä. Eihän se varmaan enää tunnu miltään.

Ennen näyttelyt olivat kaksipäiväisiä ja saatavana oli enintään yksi sertifikaatti. Nyt kaikilla on kiire pois, ja sertin saamista pidetään itsestään selvänä. (Sisään tullaan takaperin ja sanotaan: "Mää menen jo. Missä se pahuksen sertti on?)

Ennen näyttelyjen yhteydessä pidettiin kokouksia ja luentoja. Nyt ei kukaan ehdi, ja kokouksetkin ovat silloin, kun puheenjohtajalle sopii.

Ennen oli näyttelyissä paljon kissoja. Nyt on vielä enemmän.

Ennen oli paljon kissaihmisiä. Nyt on vielä enemmän.

Ennen kaikkiin hommiin riitti tulijoita ja tekijöitä. Nyt hommat hoitaa oikein pieni yltiöahkera  porukka. Suurin osa muista vain pullistelee.

(Käteen sattuneen tuomarikertomuksen käännös ja puhtaaksikirjoitus oli Anja ja Orvokki Jokimäen käsialaa. Ihmeellinen saavutus!)

Malliksi vielä burmien arvostelu vuonna 1981