Etusivu Burmaosasto Arbiter

Burmankissan synty, tulo Suomeen ja sen elämä täällä

Kissojen kanssa puuhailu on itse asiassa sangen uusi asia - ensimmäinen varsinainen eurooppalainen kissanäyttely oli Lontoossa vuonna 1871. Vireästi on kasvatettu vasta muutama vuosikymmen, ja niinpä kehitetään koko ajan uusia rotuja tai ainakin värejä tai niitä kehittyy. Kissa, yksi maailman vanhimmista asukeista, on saavuttanut uudenlaisen aseman.

Burmankissa eli kotoisasti burma on siitä erikoinen, että se on ensimmäinen ihmisen kehittelemä rotu. Idän temppeleissä jo 1300-luvulla ovat olleet temppelikissoina niin siamilainen, korat kuin burmalta vaikuttava tumma kissa. Ne olivat niin arvostettuja, että jokaiselle oli oma hoitajansa, joka hengellään vastasi hoidokkinsa hyvinvoinnista.

Burmasta San Fransiscoon

Sitten tapahtui jotakin ratkaisevaa. Vuonna 1930 tohtori Joseph C Thompson toi mukanaan tumman siamilaisena pidetyn Wong Maun, ja burman tarina alkoi.

Tohtori Thompson oli kiinnostunut Kaukoidästä, buddhalaisuudesta ja - kissoista. Hän piti psykiatrista klinikkaa San Fransiscossa ja käytti kissoja apunaan: turhautunut varakkaan liikemiehen rouva sai pentuja odottavan siamilaisnaaraan (sittemmin burman) mukaansa. Murheet kaikkosivat, kun puuhailu pentujen kanssa rauhoitti mielen.

Wong Mau oli Thompsonin suosikkikissa. Kun hän piti psykiatrista istuntoa, Wong Mau istui pöydällä ja seurasi keskustelua. Se oli itse asiassa konsultti!

Wong Maussa oli jotakin erikoista, ja tohtori Thompson yhdessä ystäviensä kanssa loi kasvatussuunnitelman. Wong Mau astutettiin Taka-Intiasta tuodulla tummalla siamilaisella Tai Maulla: syntyi hybridejä (jälkeläisissä siamilaisen ja burman ominaisuuksia). Seuraavaksi Wong Mau sai puolisokseen yhdistelmästä syntyneen poikansa Yen Yen Maun - jälleen pelkkiä hybridejä. Vasta seuraava kierros tuotti tuloksen, kun Wong Maun ja tämän pojan Yen Yen Maun tytär Nuns Sister Mau astutettiin isällään Yen Yen Maulla. Paat Keet ja Paat Burma Girl ovat maailman ensimmäiset burmat - edessä oli maailman valloittaminen.

Jos alku oli hankalaa, jatkossakin oli monta mutkaa matkassa. CFA (suurin amerikkalainen kissaliitto) hyväksyi burman omaksi roduksi jo 1936, mutta perui sen 1947, koska kasvatus oli hyvin kirjavaa. Burman näköisiä hybridejä kaupattiin aitoina burmina. Kuitenkin jo 1953 rotu hyväksyttiin uudelleen.

Yhtä hyvin burma olisi voitu luoda Englannissa vuosisadan vaihteessa, sillä lähteet kertovat jopa keltasilmäisistä tummista siamilaisista. Ne lienevät olleet hybridejä. Tehtävä jäi kuitenkin tohtori Thompsonille ja hänen suosikilleen Wong Maulle.

Matka kohti Eurooppaa

Toisen maailmansodan jälkeen burma suuntasi vanhalle mantereelle. Vuonna 1949 saapui Englantiin pari naarasta ja uros, jotka kärsivät pahoin karanteenista. Kummankin naaraan karanteenissa syntyneet pennut kuolivat, mutta kuitenkin jäi jälkikasvu myöhemmistä pentueista eurooppalaisen burman pohjaksi.

Alku oli vaatimatonta, sillä tulokkaista löytyivät burmakasvatuksen tyypilliset pulmat: mutkahäntä, huono silmien väri, huono turkin väri ja liian jyhkeä tyyppi. Ongelmat eivät ole aivan vieraita 90-luvun kasvatuksellekaan.

Vuonna 1953 tuli Englantiin sinistä geeniä kantava Casa Gatos Darkee, joka oli terve ja vapaa burmien tavallisista vioista. Casa Gatos Darkee on vahvasti jättänyt jälkensä suomalaiseen burmakasvatukseen, sillä erään laskelman mukaan se esiintyy kymmeniä kertoja suomalaisten burmien sukutaulussa mentäessä lähemmäs parikymmentä sukupolvea taaksepäin aina Wong Mauhun saakka.

Ruotsi sai ensimmäiset burmansa 1957: ruskean burmauroksen IC Nilgiri's Bura Turean ja ruskean naaraan CH Pussinboots Fudgen. Näistä alkoi Ruotsin burmakasvatus. Martin Hammarin ensimmäinen pentue (kasvattajanimi Löwdalens) syntyi 1958. Siitä Martin Hammar lahjoitti Suomeen urospennun ja myöhemmin samasta yhdistelmästä syntyneen naaraan.

Burmien kasvatuksen alkuvaiheet Suomessa

Täyssisarukset Löwdalens Courteous Albion ja Löwdalens Duteous Fluffy olivat ensimmäisten suomalaisten burmien vanhemmat. Lena Löfgrenin kasvattajanimi of Charivari hyväksyttiin vuonna 1960. Hän kasvatti 5 pentuetta, yhteensä 15 pentua. Siitä sitten burmakasvatuksen ura urkeni.

Alku oli tosi hankalaa. Sisäsiitos turmeli luonteen: burma menetti ihmisystävällisyytensä ja sai vihaisen kissan maineen. Vierasta verta saatiin ulkomaisilla häämatkoilla ja tuontejakin oli, mutta vielä enemmän vierasta verta olisi kaivattu.

Valoa burmakasvatukseen toi vuonna 1966 syntynyt Sibsagar Sabina, joka oli Viljo ja Ritva Honkosen ensimmäinen burma (heidän kasvattajanimensä Wildshadow rekisteröitiin 1967). Sabina kaunottarena voitti useita kertoja paras lyhytkarva -tittelin ja näin viitoitti tietä tuleville burmapolville.

Sabina on lenkki nykyisten ja ensimmäisten suomalaisten burmien välillä; varsin monien sukutaulusta näet Sabina löytyy. Sabinasta vain kymmenen sukupolven päässä on Wong Mau,joten koko burmien historia on vain yhden kivenheiton mittainen. Sabina olikin neljä vuotta Suomessa ainoa toimiva siitosnaaras. Sen pennuista yksi löysi tiensä Ruotsiin.

Vuosi 1977 toi tullessaan merkittävää Suomen burmien historiaan: punainen uros Songhran Koshimba Ru ja creme tyttöystävä, siskopuoli Songhran Kollette Ru saapuivat kuumasta Australiasta kylmään Suomeen Honkosten huomaan. Näiden tulokkaiden myötä burmien värit yhtäkkiä laajenivat; olihan siihen saakka ollut vain ruskeita ja jokunen sininen.Tuontien myötä suomalaisten burmien ulkonäkö komistui, silmien väri kellastui ja näyttelymenestys lisääntyi huikeasti. Saatiin toinen merkittävä ainesosa suomalaisen burman geeniseokseen.

Wildshadow Red Falcon

Vuoden 1978 loppuun mennessä burmia oli kasvatettu Suomessa 125 ja kasvattajia oli 12:

Kasvattajanimi Kasvattaja Hyväksytty Pentueita Pentuja
of Charivari Lena Löfgren 1960 5 15
Iravadi Urpu Nuotio-Reponen 1961 3 8
Mau-Mau Toini Tikkanen 1963 2 9
Saramati Essi Saarikoski 1965 1 3
of Fishlake Irina Hornamo 1966 3 7
Sibsagar Risto Koivisto 1966 2 8
Wildshadow Ritva ja Viljo Honkonen 1967 9 33
Brownarrow Stan Palmroth 1972 2 12
Burmajor Brita Jormanainen 1975 1 5
Steping-Step Veikko Österholm 1976 1 5
Brunette Tarja Partto 1977 2 6
Hyrrätassun Pirjo Niemelä 1978 1 4

Edellä olevat kasvattajat ovat luoneet pohjan, josta oli hyvä edetä. Kiitos siitä heille.

80-luvun alun punaisia: Arbiter Sandyx ja Arbiter Sagitta

CH Brunette Surprise (kilpikonna) Rosa-tyttärensä kanssa. Rosa oli toinen Suomessa syntynyt sinikilpikonna.

Burmamaailma 1980- ja 1990-luvulla

Paljon on ehtinyt tapahtua burmien parissa 1970-luvulta lähtien. Vuonna 1995 rekisteröitiin Suomessa kissoista kolmanneksi eniten juuri burmia eli 146 (persialaisia 546 ja norjalaisia metsäkissoja 179). Vuonna 2000 kuitenkin rekisteröitiin burmia vain 57. Burmien kasvattajia on tähän mennessä kertynyt runsaasti yli sadan.

Burmakasvattajista uskollisimpia ja myös SRK:n vuoden kasvattajuudesta kilpailleita ovat olleet Wildshadow (Ritva ja Viljo Honkonen), Arbiter (Mirjam ja Esko Numminen), Isä-Brownin (Hilda Salonen) ja Arakan (Virva Patrikainen). Näistä SRK:n (Suomen kissaliitto) vuoden kasvattajiksi ovat yltäneet Wildshadow ja Arbiter.

Vuoden burmakasvattajiksi ovat 1990-luvulla yltäneet myös Indiana (Sirkka ja Samuli Levaniemi) ja Almond=s (Heini ja Hilkka Häkkinen). Misuela (Leena Virtanen) on tuottanut useita pentueita. Monilla uusilla kasvattajilla on ollut vasta jokunen pentue. Kassaran on siirtynyt kasvattamaan muita rotuja, samaten Wildshadow, mutta poika Sakati ja tämän puoliso Jaana Honkonen jatkavat (Junglequeen).

1980-luvun alussa oli hiljaiseloa: kasvatusta oli vähän; Wildshadow lopetteli; Australian-linjaiset vaaleat burmat hallitsivat vielä näyttelyitä; oli näyttelyitä, joissa oli vain burma tai pari. Jos halusit burmaa, pennut olivat hakusalla. Arbiter ja Isä-Brownin aloittelivat kasvatustyötään.

Edelleenkin monien mielestä suomalaisessa burmassa oli vikaa - äksyyttä olisi voinut olla vähemmän. Anneli Partto kertoi ihmetelleensä, miten ruotsalaisia burmia saattoi käännellä ja väännellä näyttelyssä niin kuin muitakin kissoja. Annelin mukaan CH Steping Step Supreme (= Arbiter Rafaelon isoäiti) olisi näyttänyt taivaanmerkit, jos olisi moista kohdannut.

Jatkuvasti on 1980- ja -90-luvulla tuotu burmia Englannista, Ruotsista ja Tanskasta (myös häämatkoja Tanskaan). Esim. englantilaisen IC Amofra Flash Gordonin (om. Irja ja Kai Ruonala) avulla parannettiin etenkin turkkia. Myös luonnetta haluttiin parantaa, ja niinpä katseet kääntyivät jälleen Ruotsiin - monin tavoin menestyneet sisarukset EC Daidalos Pirmin Jr DM ja EC Daidalos Fenella DM (om. Mirjam ja Esko Numminen) ovat muovanneet suomalaisesta burmasta tyylikkäästi jääräpäisyytensä kätkevän luonteikkaan tyypin.

1980-luvun puolivälistä alkanut burmabuumi jatkuu edelleen. Yleensä on näyttelyissä useampia burmia tuomarinparhaina ja melkein aina joku pääsee maaliin saakka. Vuoden kissa -tilastoissa komeilee burma toisensa jälkeen.

Kuitenkin kasvatuksessa on aina omat ongelmansa. Burmien kasvatukseen tulisi saada lisää tervettä uutta verta; etenkin uroksista on puutetta. Nuoret rikkeettömät urokset tulisi saada edes kerran käyttöön ennen kastrointia. Välttämättä ei pesueen tähti ole paras siitoskissa, vaan vaatimattomampi voi antaa loistavat geenit kasvatukseen. Itse kissoja tärkeämpiä ovat sukutaulut. Terve järki, kokemus ja sukutauluihin perehtyminen auttavat melkoisesti uuden polven kasvatuksessa.

Burmia kymmentä eri väriä

Burmia on kymmentä eri väriä, ja ne kaikki ovat Suomessa. Sinisen, suklaan ja lilan voidaan yhden ajattelutavan mukaan uskoa tulleen jopa "alkuburman" mukana siamilaisperuisessa geenistössä. Mutta mistä ovat peräisin creme, punainen ja kilpikonnat?

Kissamaailmassa syntyy jatkuvasti uusia värejä ja jopa rotuja. Syynä voi olla syrjähyppy niin kuin burmilla: Englannissa karkasi 1964 sininen burmanaaras Pussinboots Truepegu ja sen astui punatabby lyhytkarva: saatiin kilpikonnatyttö. Sen ja ruskean burman avioliitosta syntyi Britannian ensimmäinen punainen burma (Pussinboots Jackpot).

Englannissa olivat 1970-luvulla kaikki kymmenen burmaväriä; apuna käytettiin myös esim. punanaamiosiamilaista cremeburmaa luotaessa. Kasvattaminen oli hankalaa siksikin, että oli vaikea saada kasvatuskoteja tulokkaille ja nämä tulivat sukukypsiksi odotettua nopeammin, mistä luonnollisesti syntyi uutta hämminkiä - sukurutsaisia pentueita.

Merkittävää on, ettei USA:ssa hyväksytä burmiksi kuin "alkuperäisvärit" - ruskea, sininen, suklaa (champagne) ja lila (platina). Muita värejä kutsutaan malaijiksi.

Suomeenhan ensimmäiset ruskeat burmat tulivat 1958 (Lövdalens-sisarukset), joiden jälkikasvua olivat ensimmäiset Suomessa 8.7.1959 syntyneet sisarukset April & Bambina of Charivari. Siinä oli burmakasvatuksen alku.

Sininen burma Iravadi Blue Lotus syntyi 13.12.1962. Ruotsi sai sinisensä vasta 1966.

Sitten menikin peräti 15 vuotta, ennen kuin väriskaala laajeni: Edellä on kerrottu Songhran-veli- (punainen) ja -siskopuolen (creme) tulleen Suomeen. Niille syntyivät 8.4.1978 punaiset Wildshadow Red Falcon, Firekiss, Filibuster ja Fantom sekä creme Cream Fellow. Creme ja punainen olivat asettuneet Ruotsiin jo 1970.

Australian-tuontien myötä tulivat myös ensimmäiset kilpikonnat: ruskeakilpikonna Brunette Jessica syntyi 22.8.1978 ja sinikilpikonna Kamarilla Amatzoni 22.1.1980. Ruotsi sai sinikilpikonnansa 1975 ja vuotta myöhemmin ruskeakilpikonnan.

Kertaheitolla saatiin kolme uutta väriä 5.12.1986: tuon vuoden Ruotsin-tuonti suklaakilpikonna Svanteberg's Dalila synnytti suklaan Kassaran Danielan, lilan Liliannen ja suklaakilpikonnan Miss Geraldinen. Suklaa ja lila olivat tulleet Ruotsiin 1970, suklaakilpikonna 1977.

Suomen burmien väriskaala täydentyi 2.12.1990; silloin syntyi lilakilpikonna Buffoon Alice in Wonderland. Ruotsi oli saanut omansa 1984.

Burman hurma

Usein kuulee sanottavan, että kun kerran omakseen ottaa burman, suhteesta tulee elämänmittainen.

Väitteessä on perää - burmassa on sitä jotakin: burman hurmaa.

Burman ulkonäkö viehättää, siinä ei ole mitään liikaa, ei mitään liian vähän. Burma on kaikin tavoin passeli kissa. Se kävelee pantterin tavoin, uljaat lihakset näkyvät välkkyvän turkin alta, silmien säihke lisää vaikuttavuutta. Se juuri omana itsenään on kodin elävä taideteos. Siinä on yksinkertaista suuruutta.

Luonne burmassa on kuitenkin parasta. Burma rakastaa sinua syvästi, jos olet sen rakkauden arvoinen. Se hyväksyy lapset, jopa vartioi tai palvoo näitä. Se on tavallaan koirakissa - se noutaa, on uskollinen, mutta aina kuitenkin säilyttää oman itsensä. Sinä et hallitse burmaa - se säilyttää aina itsenäisyytensä ja itsepäisyytensä. Siksi sinä rakastat burmaasi.