Etusivu

Samaa sukua, kuitenkin erilaiset

Emo ja sen kaksi tytärtä

Meillä on kolme kissaa, emo ja sen kaksi tytärtä. Luulisi, että ne ovat aika tavalla samanlaisia, kun kerran ovat paljolti samoista geeneistä rakennetut. Näin ei kuitenkaan ole. Kissojen ymmärtämisessä auttaa suuresti esimerkiksi Mike Dartonin kirja Miukun tassukirja kaikenkarvaisista kissoista. Viisas kissa kyllä pärjää eläinten maailmassa. Se on selvinnyt älykkyyttä mittaavissa tieteellisissä testeissä yhtä hyvin kuin häntäapinat.

Kissa osaa kehittää kielen, jolla se pääsee tavoitteeseensa.

Kissalla on 30 erilaista ääntä, joita se vaihtelee tilanteen mukaan. Pelkästään naukumisääniä on laskettu 19. Kissan arvellaan ymmärtävän 200:aa puhuttua sanaa. Seurustellessaan läheisen ihmisensä kanssa kissa käyttää hyvinkin persoonallista ääntelyvalikoimaa.

Luonnollisesti myös elinolot vaikuttavat paljon siihen, miten kissan ilmaisukeinojen kehitys oikein kulkee. Hyvä esimerkki tästä on emokissamme Didi, joka on tuontikissa. Vielä 9-vuotiaanakin sen jokapäiväinen huvi on polkea käsivarteni päällä eli niin sanotusti leipoa. Miksi se tekee niin? Sen tyttäret, Elli ja Cocette, eivät koskaan edes ajattele moista puuhaa.

Kurkistus lapsuuteen tuo selvyyttä. Emo joutui nimittäin jättämään alle luovutusikäiset pentunsa. Didi on jatkuvasti mielestään hylätty, ja se onkin ruvennut pitämään minua emonaan. Pennun kuuluu polkea emoansa maitoa hersyvä nisä suussa. Didin kohdalla tuo polkeminen jäi muutamaa viikkoa liian vähäiseksi, ja niinpä minä ilmeisesti saan korvata puuttunutta emoa niin kauan kuin jompikumpi meistä elää. Systemiin kuuluu myös taajasti toistuva nau´untasessio ja korvike-emon vartiointi. Tuossa se nytkin istua kököttää pöydällä luonani. Yhtä hyvin kuin ihmislapsi saa trauman, niin myös kissanpentu, onhan se älykäs olento. Kasvattajilla onkin suuri vastuu, jotta kasvattimme kykenevät onnelliseen elämään.

Didi itse oli oikein malliemo. Se pulautti maailmaan kolme pesuetta, yhteensä 17 pentua. Katraille riitti maitoa ja hoivaa. Emo katsoi erittäin tarkasti, mitä pennuille oikein kuului. Nyt Didi saattaa keskittyä vaikkapa ihmistensä vartiointiin. Ruokahetket ovat hyviä – silloin voi pistää hännänkin lautaselle, jotta varmasti huomataan.

Elli, Eskon uskollinen ystävä, pitää tarkasti silmällä, missä idoli oikein on. Elli on Didin toisesta pesueesta ja ikää alkaa olla seitsemän vuotta. Itse asiassa Elli lähes päättämällä päätti jäädä Eskon kissaksi. Se ei nimittäin ollut tippaakaan kiinnostunut yhdestäkään pennun ostajasta, vaan vaikutti oikein epäystävälliseltä ja vain mökötti. Käytöksellään se saavutti tavoitteensa eikä kukaan kiinnittänyt siihen huomiota. Sama itsepäisyystoiminta jatkui näyttelymatkoilla. Kantolaukut eivät pystyneet pidättämään Elliä, vaan tytön pää aina pilkistei jostakin raosta laivajonoissakin. Turha oli kuvitella kahvilla käyntiä ilman Elliä.

Viidettä ikävuottaan lähestyvä Cocette on viimeisestä pesueesta ja ystävällisin kissoistamme. Se tekee välittömästi tuttavuutta vieraiden kanssa ja jopa varsin pian hyväksyi lapsenlapsemme. Muut olivat alkuun sitä mieltä, ettei vähempää voisi kiinnostaa. Aika kuitenkin on muuttanut muidenkin ajatuksia.

Mallin voima

Cocette on luultavasti kolmikon viisain. Se on maalivahtina, kun jotakin haettavaa heitetään portaita alakertaan. Mieluisa haettava on vauvan vanha villasukka. Jatkuva kantamisprosessi on käynnissä ja kehuja tulee sen mukaan. Niinpä emo ja Elli-siskokin oppivat kantamaan ja myös ilmoittamaan, että homma on tehty. Täytyyhän isäntäväkeä huvittaa ja saada kiitosta uroteosta. Miksi vain Cocettea ihailtaisiin?

Liikuttavinta oli, kun Elli kantamisuransa alussa toi suussaan yläkerrasta elävänä perhosen. Sain sen, ihme kyllä, pelastetuksi ja päästin parvekkeelta lentoon. Ellin saamilla kiitoksilla ei ollut mittaa eikä määrää.

Kissalle on ominaista lahjan tuonti, onhan se suuri metsästäjä. Kotikissamme Miuku kauan sitten kesämökillä oli vapaana ja retkeili omilla teillään muutaman päivän. Eräänä aamuna herätessäni huomasin, että poskeani vasten oli kuollut rotta. Avoimesta ikkunasta tuliaisineen hypännyt kesäheinältä tuoksuva kissa nukkui onnellisena toisella puolellani.

Cocette on myös ääntelyn mestari. Erikoisesti on huomattava, että ääntely on omistettu suosikki-ihmiselle. Kun Cocetella on asiaa, se sanoo ”öh” kerran tai useammin asian laadun mukaan sekä kehrää. Erikoisen innokasta on ääntely, jos se on päässyt vaikkapa ulos postia hakemaan ja saanut lunta tai vettä turkilleen. Tästä seikkailusta on mieluisaa kertoa. Samaten ulkona juoksevat rusakot ja oravateatteri saavat kommenttinsa.

Elli ääntelee Eskolle ja joskus minullekin, mutta Didille ääntelyn kieli on vierasta. Rouva turvautuu vain tavalliseen kiihkeään nau´untaan, kehräykseen ja puskemiseen.

Kolmen kissan pieni yhteisö yleensä selvittää välinsä rauhallisesti. Ruumiinkieli ja tuoksut hoitavat viestinnän keskinäisissä väleissä. Jonkin kissan vähäinen ärähdys palauttaa järjestyksen, ja turkin lipaisu kertoo, että kaikki on taas kunnossa. Yhdessä katsotaan ikkunasta lintujen vilkasta eloa. Yhdessä myös nukutaan.

Kissat tietävät tarkasti, mitä meillä tapahtuu. Jo pukeutumisesta ne huomaavat, onko matka postilaatikolle (”lähden mukaan!”) vai kaupungille (”nyt nukutaan”). Myös varma ajantaju kertoo, mitä milloinkin tapahtuu huushollissa. Meillä kissat pääsevät alakertaan ”huviretkelle” joka toinen tiistai klo 10, kun siivooja tulee. Ei tarvitse kuin pari kertaa huudahtaa: ”Didi, Elli, Cocette”, niin johan kissat innokkaina pyyhältävät matkaan. Oleskelu entisessä Narsku-kollin huoneessa on ilmeisesti mieleenjäävä elämys. Kissan ajantajuun kiinnitin huomiota jo muinoin, kun opiskelin Helsingissä. Kotikissamme asettui kalliorinteelle odottamaan minua joka perjantai klo 15, ei koskaan minään muuna päivänä. Nähdessään minun tulevan, se juoksi häntä pystyssä vastaan silitettäväksi.

Kissat viisaina olentoina pystyvät päättelemään senkin isäntäväen puuhista, onko vieraita tulossa vai ei. Joskus niiden pitää ennalta jännittää, mitä tapahtuu, tai ne voivat vetäytyä rauhalliseen paikkaan nukkumaan. Vieraathan herättävät erilaisia tuntemuksia kissoissa.

Ystävämme kissa on viisaampi järjeltään ja kielenkäytöltään kuin ajattelemmekaan. Se myös kuulee tarkasti, jopa niin, että jos se joutuu olemaan liian meluisassa ympäristössä, se kuuroutuu. Eipä taida kukaan aivan tarkkaan tietää, miten paljon kissa ymmärtää sanoja. Kun puhumme kissoille selkeästi ja yksinkertaisesti, niiden sanasto varmaan laajenee. Navettakissalla, joka ei juuri ihmisasunnossa sisällä käy, on varmaan rakastettuun kotilemmikkiin verrattuna kovin suppea puhekieli. Toisenlaiset elämänhallintaan liittyvät ominaisuudet taas lienevät sillä paljon paremmin kehittyneitä.

Tarkkailepa jonakin rauhallisena hetkenä kissojasi. Niiden ymmärtämien sanojen ja asioiden määrä yllättää. Etenkin ääntelyn kieli on oma maailmansa.

Mirjam Numminen (30.5.2012)