Vanhuus ei ole sairaus. On ihan luonnollista, että vanha kissa

KISSA VANHENEE - LUONNONLAKI TÄYTTYY

Lemmikin omistaja vertaa mielellään omaa ikäänsä lemmikin vuosiin. Ehkäpä hän on nähnyt lemmikin syntymän, pentuiän, kiihkeän nuoruuden, vankan aikuisuuden ja seuraa nyt monivaiheista pääteasemalle saapumista.  

Kissan elämänkaaressa yhdeksän ensimmäistä vuotta ovat voiman aikaa ja noin 2/3 kissan elämästä. Usein kutsutaankin aikaa 10–14 vuotta kissan seniori-iäksi. Sen jälkeen alkaa vanhuus, jos elinpäiviä riittää. Jokainen kissaelämä on ainutkertainen. Se on geenien ja laajasti katsottuna ympäristön summa. Joku yksilö on vanha 10-vuotiaana, jossakin on sykettä vielä 17 vuoden iässä ja jopa myöhemminkin.  

Vanhenemiseen kuuluvat muutokset  

Kissat muuttuvat ikääntymisen myötä. Tutkimuksen mukaan 20 prosenttia yli 16-vuotiaista tekee tarpeensa joskus hiekkalaatikkoon ja joskus taas jonnekin ihan muualle ilman mitään erityistä syytä. Tutkituista kissoista 25 prosenttia nukkuu enemmän päivällä kuin yöllä. Yöaikaan ne esittivät omistajille vaatimuksia ja häiritsivät tämän unta. Myös luonteeseen tuli muutoksia. Yli 60 prosenttia oli perheelleen kiukkuisempia kuin ennen, sylki ja sähisi ilman syytä.  

Ajan ja paikan taju oli kadonnut yli 70 prosentilta. Ne unohtivat asioita, eksyivät nurkkaan ja tuijottivat tyhjää. Niinpä usein ihmetellään, miksi vanhat kissat naukuvat haikeasti. Syy on yksinkertainen: ne vain unohtavat, mitä haluavat.  

Jokin aika sitten keskustelin 15-vuotiaan kissan omistajan kanssa. Kissa ei enää syö itse, mutta kun panee ruokaa lusikalla suuhun, syöminen sujuu ongelmitta. Syynä voi olla haju- ja makuaistin heikkeneminen, mutta yhtä hyvin dementoituminen. Aivosolut eivät enää välitä tietoja. Juuri solujen tehottomasta uusiutumisesta johtuvat monet vanhuuden viat ja vaivat.  

Edelleen vanhenemiseen kuuluvat myös luiden haurastuminen, lihasten kutistuminen ja kudosten joustavuuden väheneminen. Keuhkot ja suolisto toimivat entistä huonommin, kuten myös munuaiset ja muut sisäelimet. Tämä kaikki on vanhenemista eikä mitään sairautta.  

Yhteiseloa vanhenevan kissan kanssa  

Kissahan nukkuu 16 tuntia vuorokaudessa ja vanhetessaan vielä enemmän. Vanha kissa saattaa näyttää hämmästyneeltä herättyään, koska orientoituminen vie aikansa. On ystävällistä välttää ympäristön muutoksia, jotta elämä tuntuisi kissasta kotoisalta. Hämmästystä lisää kuulonkin huononeminen, mutta myös näkökyvyn väheneminen. Kissan silmän mykiö samenee iän myötä, kovettuu ja vihertyy. Luonnollisia muutoksia kutsutaan skleroosiksi, ja niitä on jokaisella 10-vuotiaalla kissalla. Vanhan kissan onkin vaikea hahmottaa nenänsä edessä olevaa liikkumatonta esinettä.  

Liian kuuma ja kylmä rasittavat hidastuneita elintoimintoja. Myös veto yhtä hyvin kuin kuuma auringonpaiste tuntuvat pahalta. Makuupaikan tulee olla vedottomassa rauhaisassa kolkassa ja sinne kissalla helppo pääsy. Myös hiekka-astian saatavuus on varmistettava ja hiekka-astioita on hyvä olla useita.

Siisteyden vaaliminen on oma lukunsa. Intiimihygienia jää usein ihmisystävän kontolle. Myös makuupaikan ja hiekka-astian puhtaanapito on entistä tarkempaa ja vie enemmän aikaa. Terve ja hoidettu hammaskalusto auttaa terveeseen vanhuuteen. Päivittäinen hampaiden ja ikenien harjaaminen olisi hyväksi. Turkin harjaaminen ja siistiminen elvyttää vanhan kissan verenkiertoa ja yhteistoiminnallisuus syventää suhteita, koska kissa tuntee itsensä hellityksi ja rakastetuksi.

Seitsemäntoistavuotias IP & EC Arbiter Mimula, DM ottaa vastaan intiimihygienian hoidon kuningatar Viktorian arvokkuudella. Tutkittu juuri monipuolisesti eläinlääkärissä ja terveeksi havaittu.

Samaten on rakkautta järjestää lintulauta tai lyhde katseltavaksi. Televisio-ohjelmakin voi virkistää. Todellinen ”elolelu” on vanhukselle nuori kissa, joka yleensä kunnioittaa vanhempaansa. Aivotoiminnan rappeutumista estää mieluisa pienikin toiminta.  

Rakkautta on rakennella ”reumatismipuita”, pinota tyynyjä pehmikkeiksi ja tarkistaa, ettei vanha kissa vain pääse putoamaan ja satuttamaan kipeitä niveliään. Hyppääminen korkealta olisi katastrofaalista. Liikkuminen on kuitenkin tärkeää terveyden ylläpidossa.  

Aina ei tiedä, onko kissan juonti normaalia vai uhkaako munuaisvika tai sokeritauti. Vatsan toimintaa on syytä seurata. Ummetuksessa auttaa esimerkiksi Levolac ja psylliumrouhe.  Ihmeitä tekee vatsalle myös vajaa lusikallinen kaurapuuroa ruokaan sekoitettuna. Voita ei pidä unohtaa! Äkillinen kuurous tai sokeus voi yllättää. Kaikissa isoissa krempoissa on aina terveystarkastus paikallaan.  

Etenkin vanhuksen elämässä tärkeintä ravitsemus  

Sain kuin uudet silmälasit, kun luin eläinlääketieteen tohtori Edmund R. Doroszin monipuolista kirjaa Let’s Cook for our Cat. Siinä hän esittää, että kissan ravitsemuksen tärkein pilari ovat eläinperäiset proteiinit (yliannostus ongelmallista munuais- ja maksahäiriöissä). Siipikarja, liha, kala, kananmunat ja meijerituotteet tarjoavat vanhalle lihansyöjälle helposti sulavaa proteiinia. Suolaton voi, eläinrasvat ja kalaöljy (omega 3) ovat vastaavasti ihanteellisia rasvoja kissoille. Raskaasti prosessoidut kasviöljyt ja margariini eivät ole kelvollisia rasvoja kissoillekaan. Itse asiassa samat ruokaohjeet pätevät pentuiästä vanhuuteen, ja näin kissoilla on mahdollisuus pysyä terveinä.  

Tohtori Dorosz nimittää yksioikoisesti kissojen valmisruokien materiaaleja ihmisen teollisen ruokapöydän tähteiksi, ihmisen ruokaan kelpaamattomiksi. Kissojen valmisruoissa on jopa yli 40 prosenttia hiilihydraatteja, jotka eivät kuulu kissan ravitsemukseen. Näistäkö ravitsemuksen epäkohdista johtuu, että kissat sairastavat nuoruudesta lähtien allergioita, ruoansulatushäiriöitä, diabetesta, sydänvikoja? Pitkälle edistynyt lääketiede pystyy pitämään kissan hengissä, mutta millaista on kissan elämä?  

Meitä kissojen ruokkijoita, eläinruokatehtailijoita sen kummemmin kuin eläinten terveyden hoitajiakaan ei pysäytä tieto, miten kävi, kun kasvissyöjille annettiin eläinperäistä ruokaa. Saatiin aikaan hullun lehmän tauti ja vastaavia. Nyt lehmien lisäksi on sairastunut lampaita ja vuohiakin. Kissoille hiilihydraatit, etenkin runsaasti annettuina, ovat juuri sama kuin lehmille eläinproteiini.  

Suurta huolta kantaa tohtori Dorosz kissojen liikalihavuudestakin. Ylilihavaa kissaa uhkaavat samat vaivat kuin ihmistäkin diabetesta ja nivelvaivoja myöten. Tohtori Doroszin mukaan kissat saadaan laihtumaan, kun niille annetaan pitkin päivää pieniä aterioita (lusikallinen kerrallaan). Hän ehdottaa erilaisia hyviä proteiineja: raejuustoa, sardiineja, pihvejä, broileria, kalaa, maksaa, keitettyä munaa, savulohta... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon. Omat ensimmäiset kokemukset ovat lupaavia.  

Itse asiassa on kissalle tyypillistä luonnonoloissa syödä pikku ateria silloin kun sellaisen saa kiinni. Ateriasta käyvät kärpäset ja muut lentävät linnunpoikia ja lintuja myöten. Pikku hiiri on oivallinen suupala. Taitaa olla vain ihmisen mukavuudenhalussaan keksimää, että on parasta ruokkia kissa kaksi kertaa päivässä.  

Burmamaailman tervaskantoja  

Maskulaisessa Holmin perheessä eleli Isä-Brownin Golden Uma (vanhemmat IC Arbiter Rafaelo x GIC Nokikisun Tartar) kunnioitettavaan 20 vuoden ja 4 kuukauden ikään. Uman tytär EP Rainbow’s Brown Suudi taas lähestyi 19. ikävuottaan kuollessaan. Tätä nykyä on paljon yli 20-vuotiaita ja tuota ikää lähestyviä burmia.

Pitkän iän takaa löytyy yhteisiä tekijöitä. Ensimmäisenä on monipuolinen, kissalle sopiva ravinto. Jotkut tervaskantoburmat ovat ravinneet itseään hiirillä ja rotilla 15 vuoden ikään saakka, mutta ottaneet vastaan myös perheen ruokia ja kissojen valmisruokiakin. Liikunta on pitänyt nivelet notkeina ja linjat solakoina. Pitkäikäisyysgeenikään ei ole urbaani legenda.

Vankkumaton asema perheessä on tuonut elämään varmuutta ja turvallisuutta. Tekniikan lisensiaatti Paula Heinonen kertoi juuri äskettäin luennossaan ”Aivoilla on nälkä”, miten laboratorio-oloissa hellityt (= rapsutellut) rotat elivät 900 päivää vanhoiksi, kun taas hellittelyä vailla olleet pääsivät elonsa päähän 700 päivässä.  

Ritva ja Pertti Holmin äänestä kuultaa rakkaus, kun he kertovat kissoistaan, silmäteristään, suurista metsästäjistä ja reippaista ulkoilijoista. Kaikki kotiruoka kelpasi hernekeittoa myöten, mutta myös valmisruoat tekivät kauppansa. Samanlainen elämä oli yli 17-vuotiaaksi eläneellä Arbiter Robertuksella eli Roopella, Uman velipuolella. Roope metsästi sorsanpoikia ja kyitä myöten kaikkea eteen tulevaa luonnonsuojelijaisännän kauhuksi. Samaan rakastettuun “luomujoukkoon” kuuluu Arbiter Virgo Vestalis eli Virre, armoitettu hiirikissa, jonka elämä päättyi 5 päivää vaille 18 vuoden iässä. Virre oli Uman velipuolen pojan (Dynastes) ja Fenellan tytär.  

Lyönti vasten kasvoja  

Minun kissamaailmani järkkyi, kun ikänsä terveenä ollut, minulle ylen rakas Narsku (EC Arbiter Narcissus, DM) sairastui yli 16-vuotiaana diabetekseen, jota en ollut koskaan ennen tavannut perhepiirissä. Narsku eli kuitenkin lähemmäs 19:ää vuotta. Päällimmäisenä oli hämmennys, joka vain syveni, kun otin asioista selkoa. Jos oli sata ohjetta, niistä kaksi oli samanlaista.  

Tohtori Dorosz sanoo yksikantaan haimaongelmien ja diabeteksen takana olevan tuhottomasti köyhää ravitsemusta ja vääriä rasvoja (kuivamuonassa jopa yli 40 % hiilihydraatteja). Olin liikaa luottanut myös David Tayloriin, joka sanoo, ettei liikalihavuus ole niin vaarallista kissalle kuin ihmiselle ja koiralle. Kuitenkin joka 200.– 400. kissa sairastuu diabetekseen. Erikoista on, että Uma, Narskun isän täti, sairastui juuri 16-vuotiaana. Yllätys, yllätys – Narskun veli Nessus sairastui viikkoa myöhemmin kuin veljensä. Ikää kuitenkin kertyi parisenkymmentä vuotta.

Australiasta on kantautunut tietoja, että burmankissat sairastuvat muita enemmän diabetekseen. Minusta se ei ole lainkaan yllättävää, sillä burmahan on ennen kaikkea lihaskissa, jonka kunnossa pysymisen avain on oikea ravitsemus: oikea eläinperäinen valkuainen (ei liian raskas), kunnon rasva ja vain hippunen hiilihydraatteja.  

Vain vanhojen kissojen kanssa kauan elänyt tietää, miten paljon yhteiselo antaa ja vaatii. Se on omaishoitajana toimimista, huolehtimista, että kaikki tarpeellinen tapahtuu. Kannattaa miettiä omat fyysiset ja psyykkiset voimavarat. Vain niin hoito toimii hyvin, kun se päivästä, viikosta, vuodesta toiseen sujuu jaksamisen rajoissa. On myös rakkautta päästää lähtevä lähtemään, kun on se aika.  

Mirjam Numminen