Sisällysluettelo

Kissa ei ole laumaeläin, burma vielä vähemmän. Jos kerää kissoja kuin postimerkkejä, tulee ennen pitkää ongelmia. Kissoilla on kuitenkin seuraa toisistaan. Neljäs hyppäsi kuvaajan olkapäälle.

Monta muistettavaa, kun uusi kissa tulee taloon

Kissan tulo talouteen tietää, että pääsee elämään 10 - 15 vuotta, ehkä enemmänkin, itsenäisen, itsepäisen ja itseriittoisen otuksen kanssa. Hyvä kasvattaja on evästänyt monin ohjein taipaleelle , niin että on tarkka selko kissan ruokatavoista ja sen erikoispiirteistä. Koti on valmis kiipeilypuineen ja muine varusteineen ottamaan vastaan tulokkaan.

Edessä on suuri kysymysmerkki, miten tulokas sopeutuu yhteiseloon perheen muiden lemmikkien kanssa. Yleensä siitäkin vaiheesta selvitään, kun on vain tarpeeksi mielenmalttia ja tahdikkuutta.

Kaksin ehkä sittenkin kauniimpi

Varsin usein pähkäillään, onko kissan hyvä olla yksin. Etenkin kodeissa, joista ollaan päivisin töissä, kissalla olisi hyvä olla seuraa. Vilkkaat ihmisrakkaat pitkästyvät oleskeluun, ja niistä saattaa tulla häiriköitä (merkkaamista, ulosteilla terrorisointia ja karvojen nypintää sekä nuolemista). Tosin aivan samaan tulokseen päädytään, jos kissoja on liikaa ja niiltä puuttuu oma "yksityisyys" tai niille ei ole riittävästi aikaa.

Hyvä ratkaisu on ottaa kaksi kissaa samasta pentueesta. Ne ovat tottuneet toisiinsa ja ehkä "veri on vettä sakeampaa". Ikuisuuskysymys on, kumpaa sukupuolta pitää parempana. Kissojen parissa puuhailleet tietävät, ettei sukupuolella ole niinkään merkitystä. Hurmaavia olentoja on niin naaraissa kuin uroksissa. Tavallaan kissa opettaa ihmisensä elämään kanssaan.

Vanhan kissan kaveriksi luontuu jokseenkin vaivattomasti nuori kissa. Alun pörhistelyä ei kannata ottaa vakavasti, vaan maltti on valttia totuttamisessa. Kissoja ei ole syytä oitis lykätä yhteen, vaan tutustelun tulee sujua kissojen omilla ehdoilla rauhallisesti ja maltillisesti. Vanhan kissan on tunnettava, ettei sitä hylätä, ja nuoren on puolestaan huomattava, ettei sitä syrjitä.

On syytä katsoa, etteivät kissat pääse toisiaan vahingoittamaan. Kynsien leikkaaminen kuuluu asiaan. Apuna voi käyttää häkkiä tai kuljetuslaatikkoa, johon voi pistää tarvittaessa jommankumman rauhoittumaan.

Hajut ovat tärkeitä tutusteluvaiheessa. Tulokkaalla voi olla kasvatuskodin hajuliina mukanaan turvana, mutta yhtä hyvä on kuljetuslaatikkoa pitää pennun kotona hajustumassa turvalliseksi ennen matkaa. Tulokkaaseen voi tartuttaa uuden perheen parfyymit ja muut tuoksut sen turkkia silittelemällä, jotta se aivan kuin maastoutuu uuteen perheeseen.

Entisen kissan ja tulokkaan poskipieliin, tassuihin tai päähän voi sipaista sardiiniöljyä tai voita. Ennen pitkää kissat siisteinä olentoina pesevät toinen toisensa puhtaaksi.

Meillä oli jokunen vuosi sitten hoidossa kahdella naaraalla niiden omien pentujen ikäinen pentu. Sotkin pennun yltä päältä silakkamössöön. Ykskaks molemmat emot nuolivat pentua puhtaaksi kilpaa, mutta aina samalla nostivat nenäänsä kohti taivasta ja nuuhkivat ilmaa. Selvästi ne yrittivät selvittää, mikä oikein haisi oudolta.

Neljätoista vuotta sitten tuli meille ensimmäinen ruotsalainen pentu. Vähän aralta kolmevuotiaalta naaraalta meni neljä viikkoa, ennen kuin se hyväksyi pennun, mutta sitten niistä tuli sydänystävät.

Joskus on käynyt niin, ettei tulokkaaseen ole kiinnitetty mitään huomiota. Tulokas on asettunut taloksi muina miehinä. Myös on sattunut niin, että vanha emokissa (burmien kruunaamaton kuningatar Fenella) kehitteli maidon ja ryhtyi imettämään "orpoa lasta". Kuitenkin aina on käynyt niin, että etenkin luonteikkaista vanhoista kissoista on tullut loistavia sijaisisiä ja -äitejä!

Myös voi täysikasvuiset kissat sopeuttaa toisiinsa, kun ei hätiköi. Niille on vain oltava tarpeeksi tilaa ja omat paikat. Aivan turhaan pelätään aikuisia kissoja. Niistä kyllä saa vaivattomasti lemmikkejä, koska pentujen riehunnat ovat takanapäin. Tutustelu ei kenenkään maalla sujuu helpoimmin. Kannattaa sopeutettavien kissojen kanssa hankkiutua esim. hotelliin, jonkun tuttavan luo pariksi päiväksi, kesämökille tms.

Tässä kahden perheen kissat sulassa sovussa. Ne ovat hyvin tottuneet toisiinsa, sillä ne tapaavat muutaman kerran vuodessa vuorotellen kummankin perheen kotona loma-aikoina. Vitamiinien jako on meneillään.

Vanhan kissan kanssa on alkuun oltava hyvin varovainen, ettei se pääse karkaamaan ja lähtemään entisille asuinsijoilleen. Pisin todistettu kissan kulkema kotimatka on 1368 km, Bostonista Chicagoon.

Kaiken kaikkiaan on sanottava, että yleensä kissa kaipaa oman lajinsa seuraa. Kuitenkin on yksilöitä, jotka ovat todella perheen ainoita kissoja erikoisen luonteensa takia. Omien kokemustemme mukaan lähes 3-vuotias burmanaaras oitis sopeutui kissayhteisöömme, kun taas oma kasvattimme kotiin palanneena kiukutteli emonsa kanssa neljä vuotta, ennen kuin niistä tuli ystäviä.

Sopeuttamista voisi edistää myös vaihtoehtohoidolla. Bachin ensiaputipat (Rescue remedy) käyvät kaikkii ongelmatilanteisiin. Homeopaattinen Ignatia auttaa kissoja rauhoittumaan ja sopeutumaan. Kannattaisi keskustella eläinhomeopaatin tai eläinten luontaishoitajan kanssa.

Kissan tutustuminen muihin eläimiin

Kissa ei pelkää itseään pienempiä eläimiä vaan pitää niitä leikkikaluina tai herkkupaloina. Isommat eläimet ovat vihollisia, kunnes toisin todistetaan.

Koiran ja kissan epäsovun suurin syy on pakkotutustaminen. Myös voi kyseessä olla viestinnän häiriö: koiralle hännänheilutus on ystävällisyyden merkki, kun taas kissa osoittaa sillä vihastumista.

Yllättävän lujia ystävyyssuhteita tulee kissan ja koiran välille, kun omistaja on ollut valpas. Kissalla pitää olla oma turvapaikkansa, ja kummankin pitää saada tasapuolisesti huomiota. Näin ei kissasta tule despoottia.

Puolin ja toisin on varottava kun perheessä on hamstereita, marsuja, kaneja, pieniä häkkilintuja, papukaijoja ja muita kookkaita häkkilintuja. Toisille kissa on vaaraksi, ja toisten vuoksi taas kissa on vaarassa. Kuitenkin on perheitä, joissa elelee niin kaksi- kuin nelijalkaisia sulassa sovussa aivan kuin malliksi Eedenistä...