Narskulla menee hyvin  

(11.6.2006)

Tämä ei ole hoito-ohje, vaan kertomus siitä, miten on edetty.

Narskun elämässä oli käännekohta 21.4.2006. Tuona päivänä alkoi Narskun täysin raksuton elämä. Mielessä kummitteli amerikkalaisen holistisen tohtori Lisa Piersonin ilmaisu, että raksut ovat diabeetikolle sama kuin heittäisi bensiiniä tulipaloon.

Myös kosteat valmisruoat joutuivat sananmukaisesti suurennuslasin alle. Almon tuotteista on löytynyt sopivia kohteita, joissa on erinomaista proteiinia, vain 1 % riisiä ja rasvaa vähärasvaisen hiiren verran. Kananmunankeltuainen (5 ml/pv) täydentää ruokavaliota. Sitä täydentävät entiseen tapaan Pirskatit, omega 3, Nutri plus gel, joskus kromi ja Bio Carnosin sekä tarvittaessa homeopaattiset aineet.

Mitä tästä sitten on seurannut? Ihmeitä toisensa jälkeen! Insuliiniyksikkö on pudonnut ajoittaisesta kolmesta yhteen (joskus hivenen yli). Päivittäin juodun veden määrä on alkanut pysyä 2 dl:n paikkeilla (alkuun 4 dl).

Ihmeet eivät tähän lopu: herra on kahden kuukauden aikana laihtunut 500 g. Kissahan ei saa laihtua viikossa yli 100 g. Puolen kilon laihtuminen vastaa ihmisellä 9 kiloa! Lisäksi ulosteen väri on muuttunut: nyt se on sama kuin nuorilla kissoilla.

Maailman tehokkain tapa laihduttaa kissaa on antaa sille pieninä erinä pitkin päivää oivallista proteiinia ja säällisesti rasvaa. Niinpä perheemme muutkin kissat ovat huomanneet uumansa löytyneen, kun raksut ovat harvinaisia "karamelleja". Vain nuorimmainen Elli on pitänyt entisen painonsa (neitohan ei ole koskaan syönyt ensimmäistäkään raksua). Mukavinta ovat Narskun henkinen valppaus ja mielenvirkeys sekä aistien toimiminen.

Hoitoko helppoa?

Hoito todella vaatii pitkäjänteisyyttä. Lähes puolentoista vuoden aikana Narsku on pari kertaa ollut ilman hoitajaa yli 12 tuntia. Silloin on insuliinia annettu vähemmän ja ruokaa on ollut useammaksi napostelukerraksi. Diabeetikon hoitaminen on kuitenkin kiinnostavaa, ja se opettaa uskomattoman paljon.