Runsas kuukausi sitten vanha herra Narsku alkoi jatkuvasti hangata suutaan. Niinpä oli edessä hammaskiven poisto, joka nukutuksineen sujui hyvin.

Ensimmäinen viikko oli kolliparalle kuitenkin vaatimatonta eloa: ruoka ei maistunut eikä vesikään. Molempia meni vatsaan pakkotoimin. Antibioottikuuri ehkä vielä jotenkin heikensi eloa. Sokeriarvot olivat kuitenkin kunnossa.

Kolmannesta viikosta lähtien liuskat näyttivät sokeria ja päivittäinen veden juonti kohosi 2,3 dl:sta 3,4:ään. Vajaasta kahdesta yksiköstä Lantus-insuliinia aamuin illoin vähitellen nostettiin 3:een. Nyt tänään liuskat osoittavat, että sokeri on saatu kuntoon. Jatkuvan tarkkailun avulla saadaan insuliinin annos pysymään oikeana.

On suuri apu, että liuskat toimivat ja että myös juodun veden määrä kertoo selvästi tilanteesta. Alkuvaiheessa otettiin veritesti korvasta, mutta korvalehti jopa tulehtui. Myös polkuanturoita on esitetty verinäytteen ottokohteiksi. Ne ovat kissalla kuitenkin äärettömän herkät, joten homma hirvittää. Tarpeetonta onkin jatkuvien verinäytteiden otto käytetyllä Lantus-systeemillä.

Ruokahalu on palautunut. Päivittäiseen ruokavalioon kuuluu runsas teelusikallinen kaurapuuroa Nutri-plus-geelillä vahvistettuna (vatsa toimii!), Shebaa, Spesificin kosteaa penturuokaa, Hill’sin penturaksuja, katkarapuja, munankeltuaista ja jauhelihaa sekä Pirskatit ja omega3.

Merkillistä on, että Narsku vaikuttaa sokerin kohollakin ollessa varsin reippaalta, terveemmältä kuin viime kesänä. Lähes 17,5-vuotias Casanova päätti vaihtaa tyttöystävänsä. Kesällä kolme vuotta täyttävän Didin paikan on saanut tytär Elli, jolle Narsku laulaa laulut, jota kirputtaa ja jonka perässä kirmaa kuin nuori poika. Kukapa sitä nyt vanhoja akkoja…

Elämme päivän kerrallaan. Onko insuliinin tarpeen nostanut jokin piilevä tulehdus? Päivittäinen tarkkailu jatkuu.