Lähes vuosi sitten kääntyi perheemme kissanhoidon historiassa uusi lehti: yli 16-vuotias, ikänsä terveenä ollut Narsku sairastui diabetekseen. Tuhoton äkillinen juominen, pissaaminen ja laihtuminen kertoivat, että nyt äkkiä lääkäriin. Etsin tietoa internetistä, oppaista ja eläinlääkäreiltä. Hämmästyttävää oli tietojen moninaisuus ja jopa ristiriitaisuus.

Lääkityksen löytyminen

Kolmen kuukauden aikana yritettiin hoitaa suun kautta annettavalla Glibenesellä, jonka vaikuttava aine glipitsidi kuitenkin on jopa vaarallista kissoille. Alkuun se näytti auttavan, mutta pitkäaikaissokeritestit (fruktosamiini) osoittivat pian, että oltiin yhä lähtökuopissa.

Lantus-insuliinia ruvettiin antamaan kaksi yksikköä kaksi kertaa päivässä. Lantus on uusi pitkävaikutteinen insuliini, joka pitää veren sokerin tasaisena. Pari insuliinisokkia kuitenkin osoittivat, että annostuksen on oltava alle kaksi yksikköä. Kostea penturuokia ja vahva sokerivesi palauttivat nopeasti sokeritilanteen kuntoon.

Erittäin hyvä mittari on juomaveden päivittäinen mittaaminen. Kissa juo vuorokaudessa normaalisti 30–50 ml painokiloa kohti. Narskun normaalin päivittäisen vesimäärän tulisi siis olla 2,2–3,6 dl, koska paino on 7 kg:n paikkeilla. Päivittäisen juomaveden keskiarvon saa, kun laskee viikon juomavedet yhteen ja jakaa seitsemällä. Narskun juomaveden käyttö on mitattu nyt vuoden verran. Narsku päätti kaukokatseisesti jo puolitoistavuotiaana, että elää ilman kissaseuraa omissa oloissaan ja näin mahdollisti juomaveden mittaamisen 16 vuotta myöhemmin.

Kun Narskun päivittäin juoma vesimäärä on 2,1–2,6 dl, voi olla tyytyväinen. Kun se rupeaa olemaan suurempi, on mietittävä, että pitäisi lähestyä kahta yksikköä Lantuksen annossa tai hankkia uusi pullo. Lantuksen teho laskee nimittäin 11 viikon kuluttua pullon käyttöönotosta.

Toinen verraton mittari on pissaliuskojen (Clinistix/Uristix) käyttö. Muistiinpanoista huomaa, että sokeria on esiintynyt vain Lantuksen vanhenemisen yhteydessä ja uusi pullo on nopeasti korjannut tilanteen. Mittaaminen onnistuu erinomaisesti, kun liuskan sujauttaa pissasuihkun alle.

Ensimmäiset kolme kuukautta stressasivat insuliinin annossa ja muussakin hoidossa, mutta nyt tilanne on normalisoitunut. Hoitajalle kehittyy kyky tulkita päivittäisiä muistiinpanoja ja kissan antamia merkkejä. Lisäksi Narsku on hyvä lääkittävä: saattaa jopa kehrätä, kun vatsanahkaa venytetään pistoa varten. Narsku hyväksyy meidät molemmat hoitamaan itseään. Aika näyttää, miten insuliini- ja vaihtoehtohoidot auttavat vanhaa miestä, koska ikääkin on runsaanpuoleisesti.

Ravitsemuksen löytyminen

Tunnollisena ihmisenä hämmästelin, mitä nyt uskaltaa pojan ruokalautaselle pistää. Erityisiin diabetesraksuihin siirtyminen sai aikaan valtavan juoma- ja pissareaktion. Ilmeisesti tuo kovin kuitupitoinen ruoka lamaannutti haiman viimeisenkin toiminnan. Monet tutkimusretket oppaisiin ja internetsivuille kirkastivat, että asiaa on syytä ajatella kokonaan uudella tavalla.

Holistiset lääkärit korostavat, että sokeritautista kissaa pitää ruokkia proteiinipitoisella vähärasvaisella ruoalla. Hiilihydraatithan eivät edes kuulu lihansyöjän ruokavalioon, ja juuri niiden arvellaan olevan syyllisiä kissojen diabetekseen.

Narskun päivittäinen ruokavalio

Narsku saa päivän ensimmäisen ateriansa noin klo 8 aamulla. Kana-Sheban sekaan on pistetty teelusikankärjellinen kromi-biokarnosin 400 mg -sekoitetta. Kello 11:n tienoilla vuorossa on keitettyä seitiä tai silloin tällöin sen asemesta 5 ml kananmunankeltuaista. Suuhun napsahtaa 3 Pirskatti-tablettia ja Bioteekin kalaöljykuorilo.

Kello 16:n paikkeilla Narsku nauttii nautajauhelihanokareita ja lempiruoaksi tullutta Specificin kosteaa penturuokaa.

Kello 20:n paikkeilla on tarjolla 1 dl suolasta liotettuja katkarapuja, lempiruokaa sekin.

Joskus kello 23:n aikoihin ropsahtaa kuppiin 0,5 dl Hill'sin penturaksuja, joiden joukossa on muutamia Royal Caninin Babycat-raksuja. Penturaksuissa on eniten luotettavaa proteiinia ja vähiten hiilihydraatteja (kuituja).

Tavattomasti harmittaa, etten aikoinaan opettanut Narskua syömään Rafaelon kiusausta. Eipä nyt olisi huolta, miten ruokkisi, kun se olisi pääruokana.

Hoidon mittari

Voi vain ihmetellä, miten hyvin hoito tuottaa tulosta. Varmaa onkin, että kun on kyse todellisesta sokeritaudista, vain insuliini auttaa. Muut hoidot ovat tukihoitoja. Narskun kaikki aistit pelaavat, ja vanha mies innostuu vielä leikkimään. Turkki kiiltää, ja iho on hilseetön. Tällä hetkellä ei ole mitään toivomisen varaa missään toiminnassa.

Painoa on kertynyt seitsemisen kiloa, mutta kylkiluut kyllä tuntuvat. Narsku oli kuin valmis lähtemään manan majoille painon lähestyessä viittä kiloa. Nyt ovat lihakset tulleet takaisin painon lisääntyessä. Paino taitaa olla aika tavalla yksilöllinen asia.

Muistojen kultaamaa

Pitkä yhteinen elämä tuottaa runsaasti muistoja, olipa sitten kyseessä ihmis- tai eläinystävä. Kaikissa touhuissaan Narsku on ollut ennen kaikkea machomies.

Hupaisimpia temppuja oli Narskun toisen rouvan Isä-Brownin Nau-Naun vierailu. Tuo naaras oli sellainen vaikeasti tavoiteltava lady. Juuri vuoden täyttänyt Narsku istui kirjoituspöydän kulmalla ja laati sotasuunnitelmaa. Nau-Nau nukkui kainalossani. Yhtäkkiä Narsku hyppäsi Nau-Naun niskaan, laahasi daamin matolle ja raiskasi. Tuloksena oli hirvittävä tappelu sängyn alla ja neljä sulokasta kissavauvaa.

Narsku osoitti myös erittäin selvästi rouvilleen toisena päivänä, että näiden olisi syytä lähteä kotiinsa. Narskulle kertyi jälkikasvua 79, joten hidalgo tiesi, miten pitää menetellä.

Vielä kolmas muistelus. Narsku oli tavallisen kova merkkaamaan, mutta kun oltiin matkoilla, herra oli yleensä siisti. Linja-autossa pissavati piti asettaa keskelle käytävää, jotta kaikki huomaisivat tapahtuman. Omalla autolla kuljettaessa auto piti pysäyttää Narskun annettua merkin, lastata muut kissat autosta pois, pyhittää herralle pissarauha ja lastata muut kissat takaisin autoon.

Arvostelupöydällä Narsku käyttäytyi aina arvokkaasti ja pelottomasti. Joku katsoja ihmettelikin: "Onko se nuin kiltti!"