Sisällysluettelo

Kissan tarttuva vatsakalvon tulehdus

FIP eli Feline Infectious Peritonitis

FIP on todella vastikään löydetty kissojen sairaus; se esiteltiin USA:ssa 1960-luvulla. Vuosien 1950 ja 1975 välillä se lisääntyi huimasti kaupunkikissojen ja kissaloiden myötä.

Useat kissojen coronavirukset ovat lähellä toisiaan, mutta niin ovat myös sioilla tavattava virus transmissible gastroenteritis (TGEV) ja koirien canine coronavirus (CCV). Vuodelta 1995 on tieto, että laboratorio-oloissa koirien coronaviruksesta on tuotettu syndrooma, joka on kliinisesti identtinen FIPille.

Vaikka FIP on pääasiallisesti kesykissojen sairaus, sitä löytyy luonnostakin. FIPiä on havaittu ainakin leijonissa, gepardeissa, jaguaareissa, ilveksissä, karakaleissa, hiekka- ja pallaskissoissa.

FIPin syntymekanismi

FIPiä on tutkittu tiuhaan eri mantereilla. Kasvattajat ovat olleet huolissaan sen salamyhkäisyyden ja pelottavuuden takia. Tutkimustuloksissa on päästy ajatukseen, ettei FIPiä voi erottaa FEC-viruksesta (feline enteric coronavirus). FECV on kissaloiden kissojen yleisin patogeeni (taudinaiheuttaja). Itse asiassa se on jokseenkin jokaisessa kissalassa ja monikissaisessa taloudessa. Virus infektoi jokaisen kissan sellaisessa ympäristössä. Tohtori Niels C Pedersen Kalifornian Yliopistossa Davisissa sanookin nokkelasti, että FECV-infektio on kotoperäinen (endemic) jokaisessa kissalassa.

FECV-infektio menee ripulina nopeasti ohi. Toisinaan ei ole edes ripulia. Hyvin pienellä osalla kuitenkin FEC-viruksesta mutaation tietä kehittyy FIP-virus.

Mutaatioon vaikuttavat FECV-tartunnan kesto ja ympäristötekijät. Myös yksilön puolustusjärjestelmän vahvuus vaikuttaa siihen, puhkeaako FIP ja missä muodossa.

Tohtori Pedersenin näkemys FIPistä

FIP- ja FEC-virus ovat niin lähellä toisiaan, ettei ole mitään serologisia testejä, jotka voisivat osoittaa, kummasta tartunnasta on kyse. Positiivinen tulos ilmoittaa vain, että kissa on ollut kontaktissa coronaviruksen kanssa.

FIP-testi ei kerro, onko kissalassa FIP; se kertoo vain FECV-infektiosta. Se ei kerro, levittääkö seropositiivinen kissa FIP- tai FEC-virusta. FIP-testi ei kerro, kehittääkö kissa FIPin elämänsä aikana. Edelleenkään se ei kerro, onko vai eikö ole kissalassa FIPiä testausaikana. Ainoa varma tulos on siis, että kissalassa on FECV. Tämä ei ole minkään arvoinen tieto, koska lähes kaikissa kissaloissa on FEC-virus.

Pedersenin mukaan useimmat tapaukset ilmenevät kahdesta syystä.

Ensimmäinen syy on se, että FECV-infektiota on runsaasti kissaloissa, joissa on kissanhoito-ongelmia: liian paljon kissoja, liian paljon pentuja, vaatimaton hygienia, liian suuri taajuus (density tarkoittanee niin kissojen, virusten kuin bakteereidenkin ylettömyyttä). Toinen syy on geneettinen alttius sairastua tai korkea stressi. Monet FIP-viruskannat eivät helposti aiheuta tautia. Kissat saavat tartunnan, mutta pääsevät siitä kokonaan eroon. Toiset kissat taas murtaa vähäinen tartunta tai stressi ja johtaa kuolemaan. Pedersenin tuntemuksen mukaan useimmat FIP-tapaukset ovat pikemminkin sisäsyntyisiä kuin ulkoa aiheutuvia infektioita, eli Pedersen korostaa geneettisen immuniteetin tärkeyttä.

Taudin synty riippuu immuunijärjestelmästä:

- terve immuunijärjestelmä - ei sairautta

- osittain "huokoinen" immuniteetti - kuiva FIP

- tehoton "huokoinen" immuniteetti - kostea FIP.

Pedersen sanoo, ettei kasvattajien pidä lopettaa kasvatusta, jos heillä on coronaviruksen kannalta seropositiivisia kissoja. Jos ei ole FIP-ongelmia, se kertoo hyvästä geenikannasta ja hyvästä kissatalouden hoidosta. Todellisuudessa jokainen kasvattaja joskus menettää FIPiin pennun, kun kasvattaa tarpeeksi kauan. Hyvän kissatalouden perusteissa kerrotaan, miten pitää menetellä, jos FIP-tapauksia ilmestyy, ja annetaan neuvoja kissayhteisön ongelmien välttämiseksi.

Myös näyttelytoiminta loppuisi, jos kriteerinä olisi seronegatiivisuus.

Kuvassa on 15-vuotias Narsku, alias EC Arbiter Narcissus, DM. Narsku on vuosia sitten mielenkiinnon vuoksi testattu ja FIP-tulos oli negatiivinen, vaikka Narskulla oli ollut positiivinen rouva. Runsas jälkikasvu on ollut vahvaa ja tervettä. Itse Narsku on ollut aina terve. Lisäksi se on asunut vailla kissaseuraa omassa kerroksessaan omakotitalossa. Kuitenkin on mahdotonta mennä väittämään, ettei se missään nimessä sairastu FIPiin. Kestäisikö Narsku jotain suurta stressiä - esimerkiksi monien kissojen kanssa yhdessä elämistä?

FIPistä yleistä

Vakuutusyhtiö Tapiolan tilaston mukaan vuonna 1995 FIP oli toisella tilalla kuolinsyytilastossa (83 tartuntaa) sekä vuosina 1996 ja 1997 ensimmäisellä tilalla. Ei ole lainkaan ihme, että FIP kauhistuttaa ja tekee mieli osoitella sormella muita kasvattajia ja kissanomistajia, joilla luulee olevan FIPin. Tohtori Pedersen sanookin, että maallikoille on vaikea selittää FIPin laatua ja että siksi luotetaan testeihin, joihin ei pidä luottaa.

Suomessa kuolee FIPiin pentuja varsin pian uuteen kotiin siirtymisen jälkeen.Pennun kannalta on hyvä, jos se luovutetaan vasta kolmekuisena. Näin ei stressi ole alentamassa liian pienen pennun vastustuskykyä.

Pahin sairastumispiikki osuu 6-12 kuukauden ikäisiin nuoriin. Lienee toisarvoista miettiä, mistä tauti on peräisin. Syntymäkotiperäistä on ehkä geneettinen immuniteetin heikkous. Jonkin verran sairastutaan vielä vuodesta viiden vuoden ikään saakka, kunnes viimeinen piikki tulee yli 10-vuotiaille, joskin pahin vanhuuden FIP-ikä on 14-15-vuotiailla.

Kaikesta huolimatta vain 1-5 % kissoista voi sairastua FIPiin; näistäkin osa saa niin lievän tartunnan, että saattaa siitä täysin tervehtyä. Todella puhjenneesta FIPistä ei ole paluuta terveeseen elämään.

On todella pieni riski, että muut kissat sairastuvat, vaikka kissayhteisössä on todettu FIP-tapaus. Suurin riski on kaikesta huolimatta suljetuissa monen kissan yhteisöissä. Paljon pienempi riski on saada tauti tilapäisten kontaktien kautta naapuriston kissoista. Kaikkein pienin riski on ainoana kissana elävällä sisäkissalla, joka sekin voi sairastua FIPiin.

Hyvän kissatalouden perusteita

1. Selvitä itsellesi kissan ravitsemustarpeet. Ruokintavinoumat vähentävät kissasi immuniteettia.

2. Kissoja ei saisi olla liikaa tiloihin nähden. (Usein esitetään, että ylärajan tulisi olla kuusi.) Kissojen eristäminen tautien varalta samassa taloudessa on vaikeaa, koska virukset leviävät pölyn mukana kaikkialle. Pentuja on eristetty 4-5 viikon iässä emosta, mutta pennut ovat voineet saada tartunnan jo emon kohdussa tai emonmaidon välityksellä tai muista kissoista tai saavat pian eristyksen jälkeen; tartunta vain viivästyy. Jopa laboratorio-oloissa eläville pennuille hoitajat ovat tuoneet FECV-tartunnan mukanaan. Kymmenien kissojen kissalat ovat aikapommi.

3. Kaikkinainen stressin vähentäminen on hyödyllistä. Stressittömimpiä ovat ilmeisesti kissayhteisön eri osioissa (1-4 kissaa) elävät kissat.

4. Hanki kissoja voimiesi, tilojesi ja varojesi mukaan. Näin vähennät omaa ja kissojesi stressiä. Stressi näet "tarttuu".

5. Pentuja ei saisi olla liikaa yhtä aikaa; viisainta hankkia yksi pentue kerrallaan.

6. Testauta kissasi leukoosin (FeLV) ja aidsin (FIV) varalta. Älä anna kissojesi juosta vapaina ulkona ja olla tekemisissä testaamattomien kissojen kanssa. Hoida kissasi sairaudet ja huolehdi suuhygieniasta.

7. Kissasi rasittuu jatkuvista näyttelyistä.

8. Pyri hygieenisyyteen: Pese käsiäsi jatkuvasti. Aloita kissojen hoitotoimet mieluiten emosta ja pennuista, ryhmä kerrallaan.

9. Pidä kissojen tilat siisteinä. Desinfiointiin käy hypokloriitti. FIP-kuoleman jälkeen virus tuhoutuu yleensä 6 viikossa (ehkä ennenkin). Ennen uuden pennun tuloa kannattaisi tehdä suursiivous. FIP-kuoleman jälkeen kannattaa antaa kulua 3 kk ennen uuden kissan tuloa.

10. Coronavirus välittyy nenän ja suun eritteiden sekä ulosteiden kautta. Pese ruoka- ja juoma-astiat astianpesukoneessa tai käytä kertakäyttöastioita. Huolehdi hiekkalaatikoiden siisteydestä. Hiekkalaatikossa voi käyttää muovista suojapussia.

11. Siitosnaaraiden tulee olla hyvin lepääntyneitä edellisestä pentueesta ja joka tavalla terveitä. Kannattaa tutkia niin siitosnaaraan kuin -uroksen sukua immuniteetinkin kannalta.

12. Pidä kasvatuksessa taukoa 6-12 kuukautta, kun on sattunut FIP-tapauksia, että infektiotilanne rauhoittuu. Jatka sitten kasvatusta, mutta jos virustilanne edelleen näyttää nousevan, mieti muutoksia ja koko kissatalouden hoitoa.

13. Jatkuvasti tartunnan saaneita jälkeläisiä tuottavat urokset ja naaraat tulisi poistaa kasvatuksesta. Jos jokin yhdistelmä kerran tekee immuniteetiltaan geneettisesti heikkoja yksilöitä, yhdistelmää ei ole syytä toistaa.

14. Kissalan lämpötilaksi suositellaan 22 astetta ja suhteelliseksi kosteudeksi 40-60 %. Myös kunnollinen tuuletus kuuluu asiaan.

15. Kissa hyötyy vuorokausirytmistä, valon ja pimeän vaihtelusta. Kissa siis tarvitsee myös pimeää aikaa.

 

Yksinkertaisia FIPiä koskevia sääntöjä (tarkoitus kumota väärää tietoa)

1. Älä rokotuta kissaasi FIPin varalta. Voit tosiasiassa enemmän lisätä kissasi alttiutta saada tauti kuin suojata sitä.

2. Älä tapa kaikkia pentujasi tai kissojasi, jos joku kuolee FIPiin. Voit menettää joitakin kissojasi taudin vuoksi, mutta muut kissasi saattavat elää koskaan sairastumatta.

3. Pidä kissalasi erinomaisen siistinä. Pese kätesi säännöllisesti. Pidä puhtaina hiekkalaatikot. Coronavirus siirtyy helposti ulosteiden välityksellä kissasta toiseen. (Se saattaa siirtyä myös muita teitä, mutta ulosteet ovat tunnettu välittäjä.)

4. Poista kissoiltasi stressi. Stressi heikentää immuunijärjestelmää. Terveet kissat vastustavat tauteja.

5. Jos kissoillasi on kroonisia terveysongelmia, harkitse niiden poistamista kasvatuksesta. Niitä ei tarvitse nukuttaa, vaan pidä niitä lemmikkeinä tai sijoita ne viettämään rauhallista stressitöntä elämää.

6. FeLV-rokote saattaa heikentää immuunijärjestelmää ja laukaista FIPin.

7. Ole varovainen testitulosten kanssa, jos testaat FIPin varalta. Testi ei ole luotettava, vaan kertoo coronaviruksen kanssa tekemisessä olleen vasta-ainetason. Coronavirus on FIPin lähde, mutta monet coronavirusinfektion saaneet kissat elävät kehittämättä kohtalokasta FIPiä. Voit testauttaa, mutta tuloksiin ei pidä luottaa.

8. Jos olet kasvattaja, hanki FIPistä tietoja. Internet tarjoaa tuoreita tietoja ja ohjeita. Mm. tohtorit Susan Little ja Kent Cooper ovat tunnettuja asiantuntijoita. Kalifornian yliopisto Davisissa on tunnettu tutkimuskeskus.

9. Jos menetät sairastuneen pennun, jolla ajatellaan olevan FIP, tutkituta se, sillä liian helposti päädytään FIPiin, vaikka on muitakin mahdollisia sairauksia.

(Mukailtu Light Storm's Jedi Training Academyn ohjeista)

 

PS Maailmalta kuuluu jatkuvasti tietoja, että runsas rokottaminen on monella tapaa pahasta.

Lähteet

Pedersen Niels C, Feline Husbandry. Diseases and Management in the Multiple-Cat Environment

Pohjola-Stenroos Suvi, Kissojen leukoosiimmunokato ja coronaviruksista sekä rokotuksista niitä vastaan (Kissa 1/1994)

Salo Leila, FIP eli tarttuva vatsakalvontulehdus kissalla (Kissa 3-4/1992)

Spencer Jenni, Feline infectious Peritonitis (FIP)- on update