Sisällysluettelo

Kissallakin voi olla raskausmyrkytys

Kauniin suklaakilpikonna EC Bjelke's Yangin häistä IC Nicoret's Laina Laurin kanssa oli kulunut 60 vuorokautta. Kaikki näytti olevan hyvässä kunnossa, ja rauhassa odotettiin masun purkautumista. Sitten kaikki muuttui - 62. vuorokautena Yang aivan kuin lysähti, kuivui ja vain kyyhötti. Seuraavaksi päiväksi saimme lääkärinajan.

Veritesti paljasti munuaisten vajaatoiminnan

Näppärät eläinlääkärit ottivat veritestin ja silloin heti paljastui munuaisten vajaatoiminta. Seuraavana päivänä tuli lisää testituloksia: maksa-arvot olivat hurjat. Normaaliarvot ovat 30-125; Yangilla oli 258. Lääkärin mukaan oli kyse raskausmyrkytyksestä. Mutta eihän kissalla ole raskausmyrkytystä! Kaikki eläinlääketieteen kirjat kertovat, että "kissa synnyttää hyvin piste".

Parina päivänä kissaa nesteytettiin ja 65. odotuspäivänä (perjantaina 15. lokakuuta) oli keisarileikkaus edessä. Mitään toivoa ei ollut emon ja pentujen henkiin jäämisestä. Ainoa ilomme oli, että oli kaunis aurinkoinen päivä, joten olisimme saaneet emon ja pennut oman maan poveen.

Ihmeiden sarja alkamassa

Eläinlääkäriasemalla toivottomuudesta kasvoi toivo - leikkaus onnistui ja seitsemästä pennusta kuusi pääsi elävänä mukaamme. Alkoi mahdoton urakka: emon pakkosyöttö sekä pentujen imetys, pissatus ja kakatus 3-4 tunnin välein yötä päivää. Kahteen viikkoon Yang ei yrittänytkään syödä itse. Tosin se on ollut aina huono syömään, ja aiemmat pakkosyötöt ovat päätyneet oksentamiseen.

Leikkauksen jälkeen Yang käytettiin parina päivänä nesteytettävänä. Se sai kerran myös oksennuksen estolääkkeen ja kerran kalkkia. Muita kemiallisia lääkkeitä eläinlääkäriltä ei ollut.

Emon hoito

Yang parani leikkauksesta huimaa vauhtia homeopaattisen Arnican ansiosta. Vuotoja ei ollut, ja haavasta tuli nopeasti siisti. Emo tuotti maitoa, ja kaikki oli päällisin puolin kunnossa, mutta vain päällisin puolin.

Emo oli luuta ja nahkaa. Yksi päivä meni surressani, että pennut syövät emon kokonaan luineen päivineen. Onneksi potrille pojille kelpasi tuttipullo.

Varmaan ruokin emon alkukantaisin vaistoin: suusta alas kaikki minkä vain sain menemään. Feline-pentumaito oli helppoa saada kurkusta alas. Nutro-pentupurkkiruokaa sulloin suuhun vähän väliä. Voikin menetteli. Tungin hedelmäsokerivettä ruiskulla suuhun ton tuostakin. Maksapasteijakin oli käyttökelpoista. Nutri plus gel -ravinnelisä oli oivallinen apu. Tällaista oli 17 päivää. Tuntui suurelta ihmeeltä, kun leikkauksesta 12 päivän kuluttua emo alkoi edes kiinnostua ruoasta.

Koko ajan meillä oli tunne, ettei enää ole niin suurta ihmettä, joka saisi Yangin jäämään elämän syrjään kiinni. Yhdeksän päivää leikkauksesta aamuyöstä klo 2 tein Yangille keittiön lattialle kuolinvuoteen, johon peittelin kissan. Yangin jalat olivat kylmät ja jäykät, vaahtoa tuli suusta. Siinä hyvästelin ja tavallaan siunasin kissan, annoin Arnica CM:ää, jota olin saanut lahjaksi, ja tein vielä reikihoidon.

Kello 4, hetken torkahdettuani, tulin katsomaan Yangia. Ajattelin siirtää kuolleen kissan tuulikaappiin eläinlääkärille vientiä varten. Hämmästyin suuresti, kun Yang oli herännyt koomasta, häntä oli kuin pulloharja ja pupillit laajentuneet. Se olisi tullut päälleni, jos vain olisi jaksanut. Kello 6 se jo imetti pentujaan. Tervehtyminen alkoi, vaikka vielä viikon verran oli harrastettava pakkosyöttöä.

Myös perhe-eläinlääkärimme on hämmästynyt Yangin tapauksesta. Hän sanoi, ettei toista kertaa vastaavaa varmaan tapahdu hänen praktiikkansa aikana, ja lupasi kirjoittaa Eläinlääkäri-lehteen. Me jaksamme taukoamatta katsella Yangia ja pentuja kuin taivaanlahjaa.

Yangille annoin lisäksi kuurit homeopaattista Chinaa ja Phosphorusta sekä vitamiineista B:tä ja C:tä Pirskatin lisäksi. Meillä oli vuosia sitten ostettuja Calcii gluconas -injektioita muutama pullo; nekin pistelin Yangin niskaan hätäpäissäni.

Pentujen kohtalo

Dionysoksella oli napatulehdus, johon se sai Amovetia. Se olikin tarpeen, koska silmätulehdus seurasi muutaman päivän päästä. Varmaan samanlaiseen sisäsyntyiseen bakteeriin kuoli Dorothea kuuden viikon iässä. Dorothea pääsi toisen emon maitoa nauttimaan kuusipäiväisenä; se ei koskaan oppinutkaan juomaan maitoa tuttipullosta. Yksi tyttö kuoli paripäiväisenä ja yksi poika viisipäiväisenä: verta virtsassa ja mustelmia.

Keinoruokinta on tärkeää silloin, kun emo on huonossa kunnossa. Injektioruiskuun kiinnitetty tutti kelpaa mainiosti apuvälineeksi.

Demetrios eniten pitää ihmistä emonaan. Niinpä aluksi ruoka kelpasi vain kädestä.

Ruokkijan on myös pissatettava ja kakatettava pennut säännöllisesti. Talouspaperi käy pyllynkin pyyhintään.

Voittajat 7-viikkoisina

Painotaulukko kertoo huimasta kehityksestä; vauhtia on saattanut antaa jatkuva ihmiskäden koskettelu. Yleensä isojen pentueiden pennut kasvavat hitaasti.

Erittäin merkillinen kokemus on sekin, että pennut olivat tavallaan emottomia, kun emo oli alkuun jatkuvassa horroksen kaltaisessa tilassa. Ne olivat kuin kiljuhanhen poikaset. Minusta tuli niiden emo, ja etenkin Demetrios on harhautunut emoasiassa. Se ei malta nukkua, vaan katselee minua kaula vääränä. Nyt se on keksinyt ruveta minun kanssani tappelemaan samaan tapaan kuin pentu tappelee emonsa kanssa.

Jälkiviisautta

Yangin ongelma lienee ollut anoreksia - syöminen oli sitä sun tätä ja pentuja seitsemän odotettavana. Siitä seurasi raskausmyrkytys.

Eläinlääkäri Niels C Pedersen sanoo kirjassaan Feline Husbandry, että anorektikoista tervehtyy alle 50 %, vaikka kissat ovat sairaalassa letkuruokinnassa. Perhe-eläinlääkärimme sanoikin, että Yang olisi kuulunut sairaalahoitoon ja ettei hän tahdo millään uskoa onnelliseen selviytymiseen.

Keisarileikkauksesta 13 päivän kuluttua otettiin veritesti, joka kertoi maksa-arvojen asettuneen. Uusi testi on vielä pentutarkastuksen yhteydessä joulukuun lopulla. Nyt Yang syö hyvin ja voi mainiosti, joten kaiken luulisi olevan kunnossa.

Suuret pentueet (yli 5 pentua) tuovat mukanaan ongelmia. Yang selvisi aikaisemmin loistavasti viiden pennun (1. pentue) ja kolmen pennun (3. pentue) odotuksesta. Toisella kerrallaan Yang odotti kahdeksaa, mikä yritys päätyi keisarileikkaukseen ja keskosiin (58 päivää odotusaikaa; kolme jäi eloon). Tällä eli neljännellä kerralla keskenmenon saattoi estää intiaaninaisten käyttämä Caulophyllum, joka yleensä vie hyviin täysiaikaisiin synnytyksiin. Annoin sitä Yangille homeopaattisena.

Vuosien saatossa meillä on ollut 42 burmapentuetta ja 4 muuta. Näistä 8:ssa on tarvittu keisarileikkausta, mikä vaikuttaa paljolta. Kaksi kertaa pentu on ollut poikittain, kerran emo on odottanut vain yhtä pentua, ja viisi kertaa pentuja on odotettu 7-10.

Paras pentuekoko on 4-5 pentua. Ongelmia tulee, kun pentuja on liian vähän (hormoneja ei erity tarpeeksi) tai liian paljon.

Meidän ongelmaksemme voi sanoa liian suuren pentuekoon. Mikä ihme saa emot isottelemaan? Marraskuussa Oulussa kasvattajaseminaarissa jutustelin kasvatuksesta ja kasvattajan vastuusta. Siinä samassa yhteydessä kerroin, että tutkimuksen mukaan eniten on ollut kaksosia Ahvenanmaalla, jossa on turvatummat olot kuin mannermaalla. Eräs kuulija ehdotti, että pentuekokomme kyllä pienenee, kun emo saa raksuja ja purkkiruokaa, niitäkin niukasti... Vitsissä lienee totta toinen puoli.

Kuitenkin on sanottava, että meillä yksivuotias naaras (Saga) synnytti reippaasti yhdeksän pentua. Toinen jo kahdeksanvuotias naaras (Fenella) pulautti helposti kahdeksan pentua maailmaan. Kissat ovat yksilöitä. Toinen pystyy odottamaan ja synnyttämään suuren pesueen, toinen ei. Luonnossa monet seikat säätelevät jälkeläisten määrää. Esimerkiksi hyvinä myyrävuosina on runsaasti pöllönpoikasia. Turvallisissa kotioloissa ei ehkä enää toimikaan kontrolli, vaan päädytään kykyjä suurempaan tai pienempään jälkeläismäärään.

Summa summarum

Tärkeää on tehdä veritesti, jos synnytysvaiheessa olevan emon kunto huononee ja/tai synnytys viivästyy. Munuaisten vajaatoiminta voi kertoa raskausmyrkytyksestä. Keskustelujen pohjalta minulle on selvinnyt, ettei synnytys alakaan normaalisti munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Ilmiö on tuttu, mutta siitä ei ole puhuttu.

Tärkeää on myös pakkosyöttö, vaikka sanotaan, ettei kissa kuole ruokalautasen ääreen, mutta kyllä se kuolee. Miten paljon on menetetty emoja ja pentuja, kun ei ole tiedetty kissan raskausmyrkytyksestä?