Vapaasti ulkoileva Daidu-burma on saalistanut rusakonpoikasen ja syönyt siitä ensiksi pään. Pään, aivojen ja silmien rasvat ja omega-3 ovat saaliin arvokkaimmat osat. Sen sijaan mahalaukun sisällön kissa jättää syömättä tai oksentaa sen pois. Eipä kerry liikoja hiilihydraatteja!

Kissan elimistö kertoo, millainen ravitsemus kissalle kuuluu

Ravitsemuksessa kaiken mahti – tunne kissasi ja omat voimavarasi

On hyvä palauttaa mieleesi kissan ruokinnan perusasiat nyt, kun sinulla on kotona kissa. Pääsette hyvään yhteiseloon, kun sisäistät vaateliaan ja erikoisen ruokittavasi ravitsemustarpeet.  

Ensiksi täydellisen lihansyöjän lyhyt ruoansulatuselimistö prosessoi lähestulkoon kymmenessä tunnissa kissalle sopivat proteiinit ja rasvat. Kaikkiruokainen ihminen tarvitsee nelinkertaisen ajan vastaavaan prosessiin. Kasvissyöjät tarvitsevat vielä enemmän aikaa ruoan käsittelyyn. Kookas maksa osaltaan käsittelee proteiinit ja rasvat.  

Toiseksi kissan ruokinnassa on suuri ”mutta” se, ettei kissa edes pysty käyttämään hyväkseen kuin vähän hiilihydraatteja. Siltä puuttuu tarpeellinen amylaasi-entsyymi. Kissaa ei ole siis ohjelmoitu käsittelemään hiilihydraatteja. Ylimääräisistä hiilihydraateista kehittyykin tarpeetonta rasvaa stressaamaan kissaa.  

Kolmas unohdettu asia on kissan sisäsyntyisen juomavietin puuttuminen. Sehän on saanut vuosimiljoonia veden saaliseläimistä. Se siis ei oikeastaan edes osaa juoda riittävästi. Siksi raksukissat kuivuvat, kuivuvat ja kuivuvat sekä kehittelevät saman tien monenlaisia ongelmia.  

Ruokatehtailijat, asiantuntijat ja ruokkijat ovat unohtaneet nämä perimmäiset kysymykset — ja niiden mukana kaiken. Kissakirjoista löytyy ylistäviä lausuntoja, miten ihminen kaikessa viisaudessaan on saanut lihansyöjän syömään ja himoitsemaan ruokaa, jossa on jopa yli 50 % kasvikunnan tuotteita. Näillä turmelemme kissan.  

Kissalle lajinmukaista ruokaa  

Kissan luonnonmukainen ruokinta on mielestäni sellaisten ravintoaineiden käyttämistä, jotka kissan elimistö pystyy käsittelemään. Niitähän ovat sopivat eläinperäiset proteiinit ja eläinperäiset rasvat. On toisarvoinen asia todellakin, saako kissa oikein tehtyä raakaruokaa vai oikein tehtyä tuoreruokaa. Kumpaankinhan kuuluvat ehdottomasti vitamiinit ja mineraalit sekä omega 3.

Ruokinnan onnistumisesta kertovat hyvä terveys ja pitkä ikä. Eläinlääkäristä tulee pikemminkin terveyden kuin sairauden hoitaja. Vatsa toimii hyvin, suussa ei ole tulehduksia, luusto ja lihaksisto ja jopa kissan mieli ovat kunnossa. Siinä ovat tärkeimmät mittarit.

  Hiiri olisi tietysti paras raakaruoka kissalle, mutta mistä saadaan luomuhiiret etenkin tällaisena tehokkaan teollisuuden aikana? Raakaravinnossa on muitakin ongelmia. Monet bakteerit ovat vaarattomia kissoille, mutta ruokkijalle, perheelle (etenkin lapsille) ja jopa odotettaville pennuille vaarallisia. Valittu lihakin voi olla rakenteeltaan sangen kaukana hiirestä. Se liian vahvana ja rasvaisena ja paljon omega 6:ta sisältävänä stressaa kissan elimistöä.

Ihmiselle käyvät proteiinit sopivat kyllä kissallekin, kunhan ne vain valitaan oikein. Hyviä kissalle sopivia proteiineja ovat kevyt liha, siipikarja, kala, äyriäiset, munat ja meijerituotteet. Kissalle voi kokata siinä kuin muullekin perheelle.  

Olisi hienoa, jos opettelisit tekemään vaikka kaksi kissan erikoisruokaa, esim. Rafaelon kiusausta ja Kiireisen emännän keitosta. Siinä olisi hyvä alku.  

Yhtä hyvin kissan suussa maistuvat nokare juustoa, palanen kalasäilykepurkista, kiehautettu seiti, tilkkanen kananmunankeltuaista, suolasta liotetut katkaravut, voinokare, maksamakkaran suikale… Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Kissa mieltää tällaiset saantonsa mieluisiksi makeisiksi.  

Hätä ei ole tämän näköinen, jos tuntuu mahdottomalta, uuvuttavalta ja rasittavalta ruveta kokkaamaan kissalle. Tätä nykyä on nimittäin erinomaisia tölkkiruokia. Opettele vain lukemaan pakkauksesta sisällön ainesluettelo. Parasta olisi ottaa kauppaan mukaan suurennuslasi, sillä teksti on usein todella pientä! Valmisruoassa pitäisi olla lihaa (jopa luonnonmukaisesti tuotettua) tai kalaa, mutta siinä ei saa olla teurastuksen sivutuotteita, kasvikunnasta saatuja proteiineja (esim. soijaa) eikä juurikaan hiilihydraatteja (viljaa ja kasviksia). Hiilihydraatteja voisi olla korkeintaan 5 prosenttia valmiissa kosteassa kissanruoassa. Erikoisen hyvä on, että on jo paljon ruokia, joissa on vain yksi prosentti hiilihydraattia, yleensä riisiä. Eläinperäistä rasvaa on oltava passelisti. Luultavasti holistiset eläinlääkärit ovat olleet ideoimassa kissaystävällisiä ruokia.  

Oikealla ravitsemuksella kohti terveyttä  

Oikein hoidettu kissa tähtää

Mirjam Numminen