Arbiter   Ipsitilla

Kissan ruokahistoriaa

”Kissallesi terveyttä ja pitkää ikää” -kirja on saavuttanut arvokkaan yhdeksän vuoden iän. Kirjaa selaillessani ja somea tutkiessani suorastaan pysähdyin: meillä on kirjassa katsaus kissojen ruokinnan ja ravitsemuksen historiaan

Perheemme ensimmäinen kissa tuli meille 1960-luvulla. Se oli metsästystaidoissaan kissojen aatelia ja osoitti, miten voittamaton hiirestäjä oli. Sillä taidollaanhan kissat voittivat ihmisen luottamuksen, vaikka niiden historiaan kuuluu niin jumalolentojen kuin paholaisen rooleja. Petri Pietiläisen Kissojen maailmanhistoria (SKS 2016) valaisee oivallisesti mutkikkaan kissojen elämänkulun.

Rotan "kaato" vaatii voimia ja taitoa.

Aina kissamme ei päässyt metsästämään maailman parasta kissanruokaa eli hiirtä. Silloin kelpasivat ruokapöytämme antimet: liha- ja kalaruoat, murunen perunaa, juustosiivu, tilkka käsittelemätöntä maitoa. Siis tavallista kotiruokaa.

Rotukissoihin siirryimme vuonna 1980. Tuolloin suomalaista kissanruokateollisuutta ei vielä käytännössä ollut. Niinpä Ruotsin näyttelymatkoille otettiin mukaan reippaasti kruunuja kissojen ruokia ja hiekkoja varten. Ruotsalaiset katsoivat touhua silmät pyöreinä, ja tullimiehet Suomen päässä tutkivat tarkkaan autot, joiden roiskeläpät laahasivat maata pitkin. Miettikääpä tuota: ei ole kauan siitä, kun edes kunnon kissanhiekkaa ei ollut.

Oli luonnollista kokata myös kissalle samalla kun itsellekin tehtiin ruokaa. ”Olet mitä syöt” -sääntö ei koskaan vanhene, ja se koskee myös lemmikkejämme. Kissoille kokkaavat ystävämme antoivat omia ohjeitaan julkaistavaksikin. Niinpä kasvattamamme pennut söivät kotona tehtyä ruokaa innoissaan. Kuitenkin pyrimme totuttamaan pennut ennen luovutusta syömään paria valmisruokalajia, jotta uusilla omistajilla olisi helpompaa. Varsin monet kasvattimme ovat eläneet lähemmäs kahtakymmentä vuotta ja vanhemmiksikin. Kun olen kysellyt veteraanien ruokavaliosta, usein on esimerkiksi Rafaelon kiusaus ollut ruokalistoilla. Pentuna saadut makutottumukset säilyvät kissan koko eliniän, ellei jotakin erikoista saatu.

Viimeinen pentueemme syntyi vuonna 2007. Luonnollisesti sekin ruokittiin samaan tapaan kuin ensimmäinen pentueemme 1981.

Kuinka tässä kävi?

Sairastuin vuonna 2009 enkä pystynyt muutamaan vuoteen tekemään kissoille  ruokaa. Mutta kissanruokamaailmassa oli todella paljon tapahtunut.

Silmäilin kotiin tuotujen laaturuokien koostumusta: valkuainen eli proteiini on niissä peräisin kanasta, kalasta, merenelävistä ja juustosta eli se on eläinperäistä. Keitinlientä on noin neljäsosa ja hiilihydraatteja vain prosentin verran, yleensä riisiä. Kun kissamme ”joutuivat” syömään näitä ruokia, ne päättivät hylätä kokkaukseni. Hyvin tehty teollinen ruoka maistuu. Kannattaa vain aina tarkasti valita, mitä pistää kissan lautaselle, sillä laatueroja yhä on.

Miten ravinto voi vaikuttaa?

Kissoilla hyvin yleinen on virtsatietulehdus, jonka syytä ei löydetä (idiopaattinen kystiitti). Kissat saavat siihen usein estolääkitystäkin. Minua suuresti ihmetyttää, että kotiruokavuosikymmeninä virtsatietulehdus oli kissalassamme aivan tuntematon vaiva.

Ensimmäisen kerran törmäsin kissamme idiopaattiseen virtsatietulehdukseen nyt jokunen kuukausi sitten. Syynä ei varmaankaan ollut hyvä teollinen ruoka. Meidän 14:ää vuotta lähestyvä ”Äitirouvamme” ei vain sietänyt katsella kahta vierailulla ollutta nuorta urosta kotonamme eli emon rakkaassa kotipesässä. Lääkäri tutki ja antoi antibiootit. Kotihoitoa oli koko ajan. Kissa tervehtyi pian ja on pysynyt terveenä.

Kissa on herkkä, luultua viisaampi olento: ruoka on tärkeä osa sen elämää, mutta siihen kuuluu paljon muutakin. Vasta vuosikymmenien saatossa moni kissaa koskeva asia selviää.

Ennen oli ennen – nyt on nyt. Oikeanlaisella kotona tehdyllä ruoalla kissa pysyy yhä nykyäänkin terveenä ja elää kauan, jos vain geenit antavat myöten. Teollisten ruokien laatu on kuitenkin parantunut huikeasti, joten kaupan ruoatkin ovat jo kelpo vaihtoehto. Ostajan vain täytyy tietää, mitä ostaa.

21.11.2016