Etusivulle

Mirjamin kissablogi

Pennut on syytä totuttaa kunnon ruokaan heti pienestä pitäen. Kissa  pysyy mielellään tutussa menussa, joten sen on syytä heti olla oikeanlaista

Miten estää kissan virtsatietulehdus? (1.3.2018)

Kissan virtsatietulehduksen syy jää usein epäselväksi, eli kyseessä on idiopaattinen kystiitti. Aina olisi kuitenkin lähdettävä tarkkailemaan kissan ruokavaliota ja arvioimaan, saako se lihansyöjälle sopivaa ruokaa.

Nelisenkymmentä vuotta annoin kissoillemme kotiruokaa: Rafaelon kiusaus -mureketta, keitettyä broileria, raakaa lihaa, kypsää kalaa, kananmunia kypsinä ja muuta sellaista. Tuona aikana kissamme eivät sairastaneet kertaakaan virtsatietulehdusta.

Nyt sitten olen antanut joidenkin vuosien ajan tarkasti valikoituja valmisruokia. Emokissamme sairastui idiopaattiseen kystiittiin, joka saatiin antibiootilla kuntoon. Tulehdus on pysynyt poissa, kun entistä enemmän kiinnitetään ruoan laatuun huomiota.

Kissa on carnivores. Se vaikuttaa kaikkeen kissan elämässä.

CARNIVORES lihansyöjä, kuten kissaeläimet
HERBIVORES kasvinsyöjä, kuten esim. lehmä ja hevonen
OMNIVORES kaikkiruokainen, kuten esim. ihminen ja koira

Australia saanut oman kansalliskissansa (22.11.1017)

Australian mist hyväksyttiin viralliseksi kissaroduksi 1986. Onnistunut sekoitus on ystävällinen perhekissa. Aluskarvattomana se on helppohoitoinen lemmikki.

Nykyisten mistien perimässä on puolet burmaa, 25 prosenttia abessinialaista ja 25 prosentia maatiaskissoja. Sekoitukseen ollaan tyytyväisiä, eikä sitä tarvitse muunnella. Jopa kollit voivat elää pienissä ryhmissä yhdessä muiden kollien kanssa. Tunnettu mistien kasvattaja Truda Straede levittää tervettä, jopa 18 vuoden iän saavuttavaa kissalajia Japania myöten.

Eri rotujen väritys näkyy myös Australian mistien turkissa. Niinpä jokainen löytää mieleisensä kissan siinäkin mielessä.

Kukahan ehtii tuoda Suomeen ensimmäisen mistin. Vai onko jo tuonut?

 

Ehkä kannattaa ottaa kaksi pentua samasta pesueesta, koska sopeutuminen uuteen kotiin sujuu silloin helposti. Jos tulee myöhemmin kaipuu toisestakin kissasta, sellainen on ehkä syytä saada samasta kasvatuskodista, koska kissat erinomaisen hajumuistinsa takia heti tunnistavat toisensa tuttaviksi.

Mistä kissalle kaveri? (30.9.2017)

Moni miettii, mitä tulisi tehdä, kun kissat päivät pitkät ovat kotona ihan yksin. Joku jättää television toimimaan, jotta kissalla on mahdollisuus seurata maailmanmenoa. Joku järjestelee ikkunanlaudalle tilaa, että kissoilla on mahdollisuus seurata luonnonilmiöitä.

Suuresti nerokasta on ottaa alun alkuaankin kaksi pentua samasta pesueesta tai ainakin kaverusten tulisi olla sukulaisia. Kissalla on hyvä hajuaisti. Sen avulla se pystyy vuosien kuluttuakin erottamaan, kuka on sukulainen ja siis joukkoon kuuluva.

Eri kasvattajien urospennut näyttävät sopeutuvan toisiinsa paremmin kuin naaraat, vaikka yleensä toisesta kehkeytyy pomo. Sillä on oma biologis-historiallinen selityksensä. Kissamaailmassa näet vallitsee matriarkaalinen järjestelmänsä. Kun urokset ovat kasvaneet puolivuotiaiksi, emot ajavat ne maailmalle, ettei tule sukurutsausta. Karkotetut kollipojat löytävät sitten toisensa ja perustavat löyhiä poikajengejä. Näin tapahtuu leijonamaailmassa, ja sama on tilanne kissayhteisössäkin.

Kasvatuskodissa  vallitsee matriarkan laatima järjestys. Kun uusi pentu (vaikka se olisi vieraskin) tulee ”kasvattamoon”, se otetaan nopeasti omaksi. Emo rupeaa hoivaamaan sitä ja jopa tuottaa maitoa. Jos emolla on omia pentuja, pieni vieras tulokas mahtuu samaan ruokapöytään ja yhteisiin leikkeihin.

Olen seurannut oman kotikissan elämää kymmenkunta vuotta ja rotukissojamme lähemmäs neljäkymmentä vuotta. Tänä aikana vain kerran kasvattimme on päättänyt, ettei meille kyllä tule uutta kissaa. Mitkään metkut eivät auttaneet. Niinpä tuo neiti elää arvoisessaan kodissa, jossa ymmärretään, miten pitää palvella. Oikeat ihmiset loppujen lopuksi olivat sille yksilölle oikeita kavereita!

Zürichin yliopistossa tutkittiin, mistä johtuu kissojen ystävällisyys. Yhteyttä ei löytynyt väriin eikä sukupuoleen, mutta isään oli vahva yhteys. Mitä ystävällisempi oli isä, sitä sosiaalisempi oli jälkeläinen.

Nuori eurooppalaiskolli Waputtaren Teppana. Silläkin on takanaan noviisiluokan kautta rekisteriin päässeitä kotikissoja.

Eurooppalainen on Suomen kansalliskissa(31.8.2017)

Satavuotisen Suomen kunniaksi nimettiin myös Suomen kansalliskissa. Tittelin sai eurooppalainen.

Eurooppalaiskissassa on se hyvä puoli, ettei sitä ole muokattu uusiin mittoihin, vaan se on saanut olla alkuperäisen kaltaisena. Kaikki kissammehan juontavat juurensa  kauniista afrikkalaisesta villikissasta.

Eläinlääkärit pahoittelevat, että kissan pään suhteiden muokkaaminen johtaa mm. kyynelkanavaongelmiin ja jopa leikkaustoimiin. Kissojen jalostamisessa on samoja ongelmia kuin koirienkin, joita on jalostettu vielä paljon kauemmin.

On jännittävää nähdä, johtaako eurooppalaiskissojen arvostus terveempiin kissoihin. Kunnioitetaanko luontoa entistä enemmän ja annetaanko sen mestaritöiden kulkea omaa latuaan?

Oletko huomannut, että täysin mustia kissoja on vähän! Niiden katsottiin olevan paholaisen ja noituuden kanssa tekemisissä, joten niitä jopa tapettiin. Valkolaikkuiset kissat saivat elää. Eurooppalainen on kuitenkin ns. rotukissa, joten sillä on tarkat määritykset esim. värien jakautumisesta, jotta kissa pääsee eurooppalaisena rekisteriin.

Homeopatia osaksi jokapäiväistä elämää (17.7.2017)

 

Lääkäri Liisa Sulkakoski teki näyttävän elämäntyön tuodakseen homeopatian osaksi suomalaista terveydenhoitoa. Hänen työtään jatkaa tarmokkaasti mm. dipl.homeopaatti Merja Lindström.

Apua löytyy homeopatiasta akuuttien vaivojen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn. Myös kroonisten vaivojen hoidossa auttaa homeopatia, mutta tietoa tarvitaan paljon. Homeopatia tukee haluttaessa lääkärin työtä.

Suosittelen jokapäiväiseksi luettavaksi Merja Lindströmin kirjoja

-        Homeopatiaa ja luonnonlääkintää eläimille. Itsehoito-opas

-        Homeopaattinen lääkintä.

Kirjoja myyvät terveyskaupat, mutta niitä voi tilata myös puhelimitse (02) 641 3442 tai netitse www.luontaisnetti.fi.

Kiinnostavaa matkaa homeopatian parissa. Koskaan ei voi olla siinä täysin oppinut!

 

 

 

Pennun herkkulautanen

Aineet

-keitettyä broileria

-keitettyä silakkaa tai seitiä

-nokare kaurapuuroa tai keitettyä riisiä

-nokare suolatonta voita

-vitamiinit lisukkeineen

-omega 3

 

Ei raakaruokaa kissalle (25.6.2017)

Maailman eläinlääkärijärjestö totesi muutama vuosi sitten, ettei kissojen ja koirien ruoan tulisi perustua raakoihin lihoihin. Niiden terveyshyödyistä ei ole näyttöä, mutta riskeistä kylläkin. Samaa mieltä ollaan Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa.

Raakaruokinta eli barffaaminen on lisännyt suosiotaan. Tutkimuksissa on havaittu, että raakaruoassa on sekä tauteja aiheuttavia mikrobeja että antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereja (esim. ESBL-bakteereja). Riskiä lisää runsas antibioottien käyttö. (”Lemmikkien raakaruuissa piilee terveysriskejä”, Sari Penttisen artikkeli Maaseudun Tulevaisuudessa 13.4.2017).

Kissa on lihansyöjäpeto. Niinpä kissan ”luontaisruoan” aineksia ovat seuraavat: liha, siipikarja, kananmunat, kala, meijerituotteet (juusto, voi, laktoositon kermaviili ja kevytkerma), ripaus kaurahiutaleita vatsan toiminnan edistämiseen sekä lisäravinteet ja omega 3. Proteiinit eli valkuaiset ovat eläinkunnan tuotteita eivätkä maassa kasvavista kasveista peräisin.

Positiivista on, että kun on kova kilpailu lemmikkien ruokamarkkinoilla, ruokien laatu paranee. Proteiinit lihansyöjille ovat lihaa, yleensä broileria, mereneläviä ja juustoa. Niitä on 70-80 %. Keitinvesi on liemenä, ja vain prosentin verran on riisiä. Samantyyppiset lait koskevat myös kuivamuonia.

Me itse päätämme kissojen ruoan laadun ja samalla kissojen hyvinvoinnin.

 

Ohessa on esimerkki pentujen ensimmäisestä kiinteästä ruoasta.

 

Teko-ohje

Sekoita sormin kaikki aineet hienoksi mössöksi ja aseta jokaiselle pennulle oma ruokakekonsa joko omalle lautaselle tai yhteiselle suurelle lautaselle.

Kuva kertoo ainesten suhteet. Viljaa on vain olematon nokare siivoamassa ja rauhoittamassa (kaura) suolistoa.

 

 

Tästä se sitten alkoi. Sisi ja Vallu (Wildshadow Red Firekiss) viettivät häitä varsin onnistuneesti.

Mitenjärjestetty avioliittooli onnistunut? Allround-tuomari Toini Tikkanen oli juonessa mukana. Ensimmäisen pentueen poika Arbiter Rafaelo kesti tarkastelun.  

Näyttelyissä riitti keskusteltavaa. Vasemmalta Mirjam, Viljo, Rea Heino ja Hilda Salonen.  

Viljo seurasi, miten jälkikasvu menestyi ja myös mitä tekivät uudet geenit. Kuvassa Viljon sylissä Arbiter Zmaragdus (Daidalos Pirmin Jr:n ja Tintomara's Niken poika).  

Oppaamme kissamaailmaan (31.5.2017)

Viljo Honkonen 19372017

Tyttäremme esitti 1970-luvun lopulla, että hankkisimme kissan. Siihen tokaisin, että otetaan sitten vaikkapa rotukissa. Kerran kävimme näyttelyssä katsomassa, miltä rotukissat oikein näyttivät. Tutkimalla tietosanakirjaa löysimme silmää miellyttävän abessinialaisen. Ainoa myynnissä ollut pentu oli kuitenkin jo löytänyt kodin. Yksi burmanpentu sen sijaan oli saatavissa.

Ruskeakilpikonnapentua hakiessamme hämmästyimme, miltä pentu oikein näytti. Tuumimme, ettei tässä nyt hullusti voi käydä: putoamme vain luudan päältä lattialle. Jyväskylässä meiltä kysyttiin, mitä rotua koiramme on... Burmajaoston pikkujouluissa tivattiin, mitä tuommoinen villikissa siellä tekee. Kissamme oli Suomen toinen kilppari ja ensimmäinen esillä pidetty.

Kasvattaja suositteli näyttelyssä käyntiä, kun kissa kuulemma oli hyvä. Niinpä lähdimme syysnäyttelyyn Helsinkiin vuonna 1980. Olimme varmoja, että meille jokainen nauraa. Vaan kuinkas kävikään? Sisistä (Brunette Surprise) tuli paras lyhytkarva. Myös siamilaiset kuuluivat silloin samaan luokkaan. Eikä tässä vielä ollut lainkaan kaikki. Arvokkaat tuomarit Lorna Thomas Australiasta, Viljo Honkonen ja Toini Tikkanen olivat sitä mieltä, että niin hieno kissa pitäisi saada kasvatukseen. Sulhanenkin katsottiin valmiiksi. Eipä siinä ollut mitään sanomista, vaikka emme olleet kertaakaan ajatelleet kasvattamista. Ihmettelimme vain, miten ystävällisiä ja viisaita voivat olla kokeneet ihmiset. Pakkohan siinä oli totella ja ruveta kasvattajaksi.

Viljo tuli perheineen Jyväskylään katsomaan, kun ensimmäinen Arbiter-pentueemme syntyi 1981. Kysäisin, mitä ihmettä antaisimme ruoaksi pennuille. Viljo sanoi, että samaa vain, mitä itsekin syömme. Siitä alkoi kissanruokien reseptien kokeileminen. Ystäviltä saimme vielä paljon lisävinkkejä. Vaikea on nykyään varmaan kuvitella, ettei kaupassa ollut juuri minkäänlaisia kissanruokia. Eipä ollut lemmikkikauppojakaan. Akvaarioliikkeitä enintään. Kun 1980-luvulla kävimme Ruotsissa näyttelyissä, ostimme kissanruokia ja hiekkaa (!) niin paljon kuin autoon sopi. Oli siinä tullissa ihmettelemistä. Tullikin vielä oli!

Minut pysäytti Kissalehden muistokirjoitus Viljo Honkosesta. Viljo jätti Suomen burmamaailmaan arvokkaan perinnön, kun hänen Australiasta hankkimansa geenit tulivat käyttöön. Viljo ja Ritva Honkosen ensimmäinen burma Sibsagar Sabina oli syntynyt vuonna 1966. Jo sen mukana tuli voittoisia burmia puhumattakaan siitä, millaisen annin toivat australialaisetnäyttelymenestys lisääntyi. Johdattaja ansaitsee kiitoksen.  

Viljo pyrki arvostelussa olemaan kannustava. Fenellasta tosin ei kukaan koskaan sanonutkaan kuin pelkkää hyvää.

Yhdistelmästä syntyi myös Suomen ensimmäinen sinikilpikonna.

Rafaelon ja Tintomara's Divinan tytär Arbiter Colorosa Rara menestyi jatkuvasti.

Daidalos Pirmin Jr oli vuonna 1986 ja 1987 Pohjolan paras kissa. Ihailijat kulkivat Pirminiä katsomassa näyttelystä toiseen. Jumalolennon palvomistako?

Kissojen ikiaikainen maailma (15.5.2017)

Kissat ovat siinä pisteessä matkallaan, että tutkittua tietoa tulee tiuhaa tahtia. Yliopistoväkikään ei väheksy kissaa tutkimuksen kohteena. Esimerkiksi käyvät John Bradshaw'nKissan mielija Petri PietiläisenKissojen maailmanhistoria, kaksi upeaa teosta.

*

Kissat kuuluvat Felidae-heimoon, lihansyöjäpetoihin. Niille on hajumaailma erikoisen tärkeä, Heimon sosiaalisin on leijona, joka metsästää ja elää laumassa. Ihmisen suuntaan taas sosiaalisin on kissa, mutta omin silmin olen nähnyt myös, että naaraskissat imettävät  toistensa pentuja ja huolehtivat niistä.

Kissoilla on DNA:ssaan erikoinen kyky mukautua ihmisen luomaan ympäristöön. Pentumainen eläin pysyy leikkkisänä koko elämänsä ajan. Ihminenkin on leikkivä (Homo ludens), sielultaan nuori, taiteeseenkin kykenevä. Siksiköhän kissa ja ihminen viihtyvät niin hyvin yhdessä? Kesyyntymisen myötä kissan käyttäytyminen on kuitenkin muuttunut vähemmän kuin minkään muun kotieläimen. Sen takia kissa voi olla kotikissa, mutta silti sillä on oma salainen maailmansa.

Kissan syntymästäkin on erikoistarina. Nooan arkkiin ilmestyi hiiriä. Nooa kauhuissaan rukoili Jumalaa, joka neuvoi taputtamaan leijonaa kaulalle. Leijona aivasti pari kissaa, jotka heti selvittivät tilanteen.

Miten erilainen maailma olisi ilman kissoja? Ne ovat hoitaneet viljavarastojen vartioinnin maanviljelyksen alkuajoista lähtien. Vuosisatoja kissat olivat laivojen pakollisia varusteita. Luostareissa kissoille riitti monenlaista puuhaa. Arvokkaat kirja-aarteetkin olivat vaarassa ilman kissoja. Ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudat olivat täynnä hiiriä, joten kissojen apu oli tarpeen keskellä sodan melskettä. Rutot syntyivät rottien kantamien kirppujen ja bakteerien myötä. Jopa kissoja epäiltiin syyllisiksisurullista kyllä, sillä juuri kissat olisivat pystyneet jossain määrin ruton leviämistä hillitsemään.

*

Erityiseen maailmaan astumme, kun tutustumme egypptiläisiin, jotka palvoivat kissoja. Egypti ei ollut faaraoiden maa vaan jumaluuksien ja kissojen maa. DNA-tutkimusten mukaan nuo kissat olivat afrikanvillikissoja ja niin ovat nykykissammekin! Niistä tuli ihmisten kumppaneita viimeistään yli 3000 vuotta sitten. Kissojen matka jatkui egyptiläisten kauppalaivojen alkumatkalle avittamina ympäri maailman. Esimerkiksi Japanissa oli vuonna 999 suurtapahtuma, kun hovissa syntyi ensimmäinen kissapesue. Sillä oli ministeritason hoitajat.

Lukemattomat hauta- ja taidelöydökset kertovat mahtavasta ajanjaksosta, joka loi pohjan nykyiselle palvovalle kulttuurille. Matka on ollut pitkä ja raskas. Kissaviha on saanut hirvittäviä mittoja Euroopassa: kissoja tapettiin karnevaaleissa, tiputettiin kellotorneista. Vielä vuonna Ranskassa 1648 Ludvig XIV sytytti perinteisen kissarovion. Köyhät naiset kissoineen olivat kauan polttorovioiden uhreina. Eläimiin kohdistuva väkivalta kiellettiin 1850 Ranskassa. Musta kissa syntyi n. 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua geenimutaation kautta. Se onkin hirvittänyt maailmaa; suorastaan saatanaksi sitä on nimitelty.

*

Kissojen jalostus alkoi 1800-luvun lopulla. Maailman ensimmäinen kissanäyttely oli 1871 Lontoon Crystal Palacessa. Katsojia kävi 20 000 ja paikalliset junavuorotkin piti järjestää uuteen uskoon näyttelyn takia. Uusi harrastus toi kissalle vankan jalansijan ihmisten elämässä, ja niinpä jo vuonna 1890 kissa oli postikorteissa yleisempi aihe kuin muut eläimet yhteensä.

Kun yhteiskunta muuttuu, kissojenkin toimet muuttuvat koko ajan. Suomessa 10 % ihmisistä asuu yksin. Lisäksi perheet ja perherakenne muuttuvat kovaa kyytiä. Yhä enemmän on yhden lapsen perheitä. Kissa lemmikkinä tarjoaa ihmiselle toveruutta, lohtua ja seuraa. Lemmikki voi suojata sydäntä, ja lemmikkejä pitävät ikäihmiset saattavat elää hivenen pidempään kuin muut tuoreen australialaistutkimuksen mukaan. Lemmikit ovatkin ottaneet omaishoitajan vastuun!

Miten kissa selviää kaikista tehtävistään, kun sitä on tuon tuostakin surmattu miljoonittain? Onkohan selitys siinä, että kissat ovat mestarillisia lisääntyjiä? Laskennallisesti on ajateltu, että jos päästää kissaparin lisääntymään vapaasti, on uutta kissasukua kertynyt viidessä vuodessa 350 000!

Mökkielämää parhaimmillaan. Hammaskalusto pysyy kunnossa!

Miuku asettui perheeseemme heti, valtasi reviirinsä eikä kaivannut menneitä.

Miukun ensimmäinen pentue

Kyllä maatiaiskissa voi olla kaunis!

Kissa on kissa (11.4.2017)

Elettiin vuotta 1942, jatkosodan aikaa. Pulakausi oli pahimmillaan. Edes mustanpörssin kauppa ei ollut vielä päässyt kunnolla vauhtiin. Sota raateli jokaista kotia. Kuka tämän kaiken keskellä olisi huomannut kissan, itsenäisen vaeltajan, jossa on aina villi puolensa?

Syysiltana saapui kotipihalleni kissa. Toin sen sisälle ja lämmitin sille maitoa. Sitä oli, kun töllissä oli lehmiä. Oli tavanomaista, että kissat vaeltelivat. Ne katselivat, missä niiden olisi hyvä olla.

Illan pimetessä otin kissan kainaloon. Menimme yhdessä nukkumaan, ja peittelin kissan hyvin. Minulla oli aamulla vieressäni kuollut ja jo kylmennyt kissa. Se oli ehkä mielestään löytänyt sopivan paikan lähteä tästä maailmasta.

Miukun opissa

Elettiin 1960-luvun loppupuolta. Silloin perheeseemme tuli ensimmäinen kissa, musta-valkoinen kotikissa Miuku. Se oli syntynyt kymmenvuotiaan emon ainoana pentuna naapurustossa puolen kilometrin päässä meiltä. Perheen tyttö itki ja rukoili, että ottaisimme pennun, sillä muuten se tapettaisiin.

Otimme oitis omapäisen pennun vastaan, vaikka kissakokemuksemme olivat vähäiset. Ei kestänyt monta päivää, kun Miuku näytti oikean kissanluonnon. Vintiltä kuului rapinaa. Miuku syöksyi sinne, paikansi heti hiiren ja tuli alas saalis suussa. Edellisenä vuotena oli jouduttu hiiriä myrkyttämään ja kammottava mätänevien hiirien haju levisi puurakenteisen rivitalon seinien läpi. Hiiriongelma ratkesi kertaheitolla: pakene tai sinut syödään!

Metsästäjä oli aina metsästäjä. Kun pesivät harakat kiusasivat Miukua, se onnistui tuomaan juuri lentämään oppineen harakanpoikasen kuolleena pihaan. Siinä ei ollut kuitenkaan kaikki. Ihmettelimme, miksi Miuku aina hyppi avoimesta ikkunasta saunaan. Syyhän siihen oli: Miukun vankina saunassa oli elävä harakka, jota se vähän väliä kävi katsomassa.

Sitten Miukusta tuli emokissa, ja se avasi meille uusia maailmoja. Kun kissarouvalle tuli kesken imetyspuuhien riiustelukaipuu, se kantoi pennut viereeni sänkyyn ja siirsi hoitovastuun minulle. Kissojen maailmassa on matriarkaalinen järjestelmä: kun emolla on asioita hoidettavana, pesän naaraspuoliset jäsenet jatkoivat emon työtä. Urospennut lähetetään maailmalle.

Pennut säilyivät hengissä, kunnes emo tuli kotiin kirppuisena ja haisevana ja jatkoi hoitamista. Olin selvinnyt kunniatehtävästäni, vaikka en ymmärtänyt pentujen hoidosta mitään. Tavallista ostomaitoa tiputtelin lusikalla pentujen suuhun, ja pennut pelastuivat.

Kun kissa kiintyy johonkin ihmiseen koko sydämestään, kissalla on ollut alkutaipaleellaan poikkeuksellinen elämän alkuvaihe, jota se sitten velkoo koko ikänsä. Niinpä kissojenkin kasvattajilla on suuri vastuu, jotta saadaan onnellisia kissoja ja onnellisia kissakoteja.

Miuku seurasi minua uskollisesti, meninpä vaikka lääkärissä käymään. Se vartioi pensasaidan juurella ja palasi kanssani kotiin. Erikoista oli sekin, että kun olin yhtenä vuonna opiskelemassa viikot Helsingissä ja palasin linja-autolla aina perjantaina klo 15, kissa oli odottamassa kotikalliolla. Ei koskaan muina päivinä!

Miuku oli paikkakunnalla varmaan ensimmäinen steriloitu kissa. Lääkäriä ei kyllä tarvittu sen lisäksi muuhun kuin aikanaan nukutukseen. Rokotukset yms. olivat meille täyttä hepreaa. Miuku saattoi sairastaa kissaruttoakin viikon, mutta vahvana kissana selvisi siitä. Jo sterilisaatiota seuranneena päivänä Miuku kiipesi koivuun ja elämä jatkui.

Kesämökillä Miuku vietti onnellisia aikoja. Kun kerran olimme viikon matkoilla, veljeni kävi hoitamassa kissaa. Miuku kuitenkin oli hävinnyt omille teilleen. Surimme jo kadonnutta kissaamme. Mökin ikkuna oli yöt auki. Aamulla heräsin iso rotta poskeani vastenystävän lahja rakkaalle.

Murhe oli suuri, kun perheemme sai paiseita tuhottomasti ja kuumeilimme. Ehkä olimme saaneet jonkin zoonoosin. Sellainenhan voi tarttua eläimestä ihmiseen ja ihmisestä eläimeen. Luonnollisesti on vaikea tietää, mikä tulee mistäkin, koska mahdollisuuksia on monia. Tietoakin oli vähemmän 40 vuotta sitten.

Tilanne rauhoittui Miukun nukutuksen jälkeen ja ajoksemme pienenivät vähitellen ja lääkärissä käyntimme loppuivat, mutta aikaa siihen meni.

Miukun muisto säilyy aina mielessä. Miuku opetti, miten suuri persoona on kissa.

Kissa on taiteessa monin tavoin mukana. Frans ToikkasenLounasvuodelta 1978.

Turusta löytynyt keskiaikainen kissan luuranko inspiroi korutaiteilijaa Kissa-koruun.

Aamuisen kahvituokion lopuksi ”Äitirouva” tarkistaa kupin reunat ja lipaisee suuhunsa nautinnollisen kahviaromin.

Kissasatavuotiaan Suomen sankari (3.4.2017)

Televisiossa pyöriväMiljoona, miljoona linnunpönttöäsiivittää satavuotiaan Suomen elämäniloa. Elämme maassa, joka on eri mittareiden mukaan maailman parhaita ja onnellisimpia maita. Miten tähän on tultu?

Maanviljelys otti haparoivia askeliaan Suomessa tuhatkunta vuotta sitten. Idän kautta Suomeen tullut kissa takasi, että viljan varastointi sujui. Sille oli tarjolla runsaasti hiiriä, maailman parasta kissanruokaa. Kissa oli todella uuden Suomen airut.

Kissoihin liittyvät lukuisat uskomukset kantoivat myös Suomessa keskiajalla ja uuden ajan alussa synkkää satoa: kissa- ja naisviha oli ilmiliekeissä, kun noitaroviot paloivat. Salaa kuitenkin mustan kissan nahalla hoidettiin reumatismia.

Olipa kissan hiirestyspaikka navetta, talli, laiva tai mikä tahansa, kissa oli valmis suojelemaan ihmiselle elintärkeää viljasatoa tai muuta elantoa hiiripaistia vastaan. Lisukkeina talo tarjosi yleensä maitoa ja kalanperkeitä. Tupakissan huippuhetkiä oli, kun rakastava isäntä tai emäntä tarjosi teevadilta kahvitilkan kermalla höystettynä. Tähän saakka oli päästy 1800-luvun lopulla, kun kahvin juonti oli levinnyt kaikkiin yhteiskuntaluokkiin. (Kahvin juontiahan oli yritetty kieltää, kunnes kuningas Kustaa IV Aadolf vuonna 1802 lausui:Koska te, minun alamaiseni, olette sellaisia lurjuksia, ettette voi tulla toimeen ilman kahvia, niin tahdon sallia tämän juoman käyttämisen toistaiseksi.)

Tupakissat olivat toiminnoissaan nykyisten lemmikkien edeltäjiä. Kissa tarjosi sylillisen ystävän lohtua. Rotukissoja on Suomessa rekisteröity lähemmäs 80 000, ja vuosittain tulee lisää viitisen tuhatta.

Ensimmäinen rotukissanäyttely oli Suomessa vuonna 1961toisen maailmansodan päättymisestä oli kulunut vasta 16 vuotta. Kissalle tuli uusi tehtävä: se houkutteli sodan henkisestikin rampauttamat sukupolvet katselemaan uusin silmin maailmaa. Sankoin joukoin alettiin rientää kissa kainalossa näyttelyihin eri puolille maailmaa. Uusi leikki kissan kanssa korvasi elämänpyörteissä leikkimättä jääneet leikit. Nämä asiat ovat jo menneisyyttä eikä nuori polvi niistä yleensä tiedä mitään.

 

Kannattaa tutustua:

 Keinänen & Nyman, Kissojen Suomi (Katit historian poluilla) SKS